ASAn keula muistuttaa muodoltaan hieman suoristettua lenkkimakkaraa. Aivan kärki on terävä, mutta ensimmmäisen metrin jälkeen kajakki on suht tasaleveä aukon takaosaan asti. Viper on muodoltaan selvästi kiilamainen verrattuna tuohon.
Tuossa istui niin matalalla, että kapeassa ohjaamossa sivuja vasten olleet reidet ehti hieman kylmettymään vajaan neljän kilometrin pätkällä.
Hetken tuumailtuani nostin vajan perältä pölyisen Struer X-Lancerin ja suuntasin taas samaiselle sillalle. Kajakki oli ihan eri maata ASAn rinnalla, vaikka rungon muoto onkin melko lähellä. Meloin ensimmäistä kertaa täysillä niin, että saan melan pystysuorassa veteen ilman sen kummempia pelkoja kanteen osumisesta. X-Lancer on rauhallinen ja helppo meloa, mutta tuulessa aivan mahdoton ainakin tällä kertaa.
Ehkä peräsimen vaijerit oli löysällä tai kuivahousut estivät niiden liikkeen tai meloja ja näin myös kajakin painopiste oli liian takana. Pienestäkin tuulenvireestä keula sojoitti suoraan vastatuuleen.
Kun tuon tuulikäyttäytymisen saisi kuntoon, tässä olisi sopivassa suhteessa adrenaliinia ja endorfiinia vapauttava tapaus :)
su 16.10 - 8 km