Turku-Nauvo-Turku

Meloin Turusta Paraisten keskustan kautta Nauvon Pensareen ja takaisin perjantain ja lauantain aikana. Melontakilometrejä tuli kolme ylimääräistä kumpaankin suuntaan, suunnilleen samassa kohtaakin vielä.

Turku-Pensar
Lähtö Turusta oli perjantai-aamulla noin 7:30 ja 6m/s myötäisessä 38 km matka taittui noin neljässä ja puolessa tunnissa, taukoineen keskinopeus 8,4 km/h ja perillä tasan kahdeltatoista.

Pakkasin Viperiin sateen varalle melontavermeitä säkillisen ja toisen mökkivaatteita, pyyhkeen ja eväitä. Lisäksi mukaan tuli kaksi 1,5l vesipulloa ja Camelbakin 0,75l pullo. Lähes kaikki tuli kajakin takaluukkuun ja näin keula ui todella korkealla, mikä osoittautuikin myötätuulimelonnan kannalta oivalliseksi avuksi.

Matkalla oli kaksi aukkoa ja muuten suht suojaisaa salmea. Vapparilla suunnittelemani "saaresta saareen ja rantoja pitkin"-taktiikka meni uusiksi kun sain runsaan aallokon mukana lähes ilmaisen kyydin Pargas Kanotklubbenille asti. Viperin penkki oli toisiksi korkeimmassa asennossaan ja sen päällä retkipatjaviritelmä, joka muovautui penkkiin muutaman kilometrin jälkeen sen verran sopivaksi, että kajakin kallistelu onnistui ajatuksen omaisesti.

Pidin menomatkalla yhden maatauon Sattmarkin sillan vieressä olevalla vieraslaiturilla. Tästä jatkoin noin 1,5 km väärään suuntaan ja kun kartasta tsekkaamaani siltaa ei vielä näkynyt, palasin takaisin ja löysin oikealle väylälle.

Paraisten ja Pensaren väliin jäi noin 8 km osuus, joka meni Vapparin lailla aallon edellä pysyttelyksi. Mutkat siis suoraksi ja vauhdin hurmaa. Muutaman kerran aalto ylitti aukkopeitteen sivuilta, peite pysyi onneksi paikallaan hyvin.

Melonnan jälkeen olo oli puutuneita kankkuja lukuun ottamatta energinen.

Tein illalla vielä parin kilometrin lenkin vähän etupainotteisemmalla pakkauksella ja vaihdoin samalla tasaisen retkipatjan nyppyläiseen istuinalustaan, jolla lantion kierto ei onnistu aivan yhtä hyvin, mutta kajakin hallinta parani mielestäni paljon.

Pensar–Turku
Lähtö Pensaresta oli lauantai-aamulla noin 6:30 ja noin 8m/s vastaisessa 38 km matkaan meni noin viisi ja puoli tuntia, taukoineen keskinopeus 6,9 km/h, perillä taas tasan kahdeltatoista.

Aamukahvin jälkeen laitoin kajakin vesille hieman alakuloisesti. Vastatuulta olisi noin 8 metriä sekunnissa ja matka alkaisi heti aukolla. Vasta-aaltoon oli kuitenkin helppo meloa ja muutamaa pärskähdystä ja aallon harjalta tippumista lukuun ottamatta ylitys meni leppoisasti. Vastatuuleen meloessa on se hyvä puoli, että vastaan tulevien saarien kohdalla on aina levähdyksen mahdollisuus, kun saari toimii aallonmurtajana.

Kiersin Ön saaren väärältä puolelta ja Granvikin tien alittavan sillan sijaan päädyin saaristotien alittavalle sillalle. Taisi pari ärräpäätä päästä kun lauttajono meni ohi ja huomasin virheen. Tästä oli suht suora reitti Sattmarkin sillalle tauolle ja poikkeama oli onneksi suht lyhyt.

Pidin seuraavan tauon Pargas Kanotklubbin laiturilla ja lähdin helpottuneena jatkamaan kohtuullisen tyyntä Vapparia eteenpäin. Noin puolen välin jälkeen vastaan tuli vaahtopäät ja keskikokoiset moottoriveneet. Kuntokajakiksi Viper 51 toimii kyllä todella hienosti ristiaallokossa.

Loppumatka olikin tuttua tahkomista, joskin Rövarholman jälkeen tuuli vaihtui sivutuuleksi ja kajakki lähti vetämään tuulen suuntaan voimakkaasti. Onneksi poikkeamalta pääsi nopeasti takaisin myötäaallokossa sujahdellen.

Saaristomeren Melojien laiturille noustessani rojahdin hetkeksi makaamaan selälleni ja hoidin sitten purku/pesurutiinit alta pois.

Reissun jälkeen olo on yllättävän kevyt. Ainoastaan takamus särkee kovan penkin takia.

Etuluukku, 1,5l pullo, pyyhe ja vaihtovaatteet mahtuvat hyvin

Viper 51

Pikkiriikkinen peräsin ei juuri ylityksissä loistanut ;)

Täysikokoinen jalkatuki ja hiilikuituinen footstrappi.

Nelon perus-jakkara, voisin ristiä tämän el Diabloksi

Turku - Pensar - pe 29.7 - 40 km

Pensar - Turku - la 30.7 - 38 km

Hirvensalon kierto

Kiersin tänään Viperillä Hirvensalon. Noin 20 km matka taittui 2h 20min, mukaan mahtui yksi jaloittelutauko. Satama-allas oli onneksi vähäliikenteinen ja muutenkin vastaan tuli vain kaksi isompaa paattia, M/S Lily ja joku Siljalinen laivoista. Ajoitukseni oli hyvä, koska 15 minuuttia myöhemmin olisin ollut ruotsinlaivan kanssa samalla väylällä. Nyt väliin jäi Iso Pukki. Meloin reitin leppoisasti ja otin kahden kilometrin spurtin loppuun. Tämän jälkeen tulisi mieleenkään vaihtaa retkikajakkiin samalle reitille kohtuulisessa kelissä, viimevuotisten kiertojen jälkeen olin yleensä rättiväsynyt, kun nyt lähinnä selän pitkät lihakset polttelee.

Hirvensalon kierron jälkeen meloin vielä pari pientä kierrosta Plastexin Marathon Swiftillä.

Hirvensalo - ma 25.7 - 21 km

ma 18.7 - 3 km

Kuusiston silta

Tänään meloin kuusiston sillalle ja takaisin, noin 19,5 km ja 2h 10min, eli tasan tunnin paremmin kuin vuoden takainen 20 km aikani Artisan Millennium-kajakilla. Tällä kertaa tosin muutaman minuutin tauon jälkeen tuntui kuin olisi hyvin voinut jatkaa toisen samanmoisen, kun retkikajakilla paikat oli aika puhki. (huono melontatekniikka varmaan syyllisenä)

Pidin pienen jalottelutauon paluumatkalla kuusiston leirintäalueen laiturin päässä. Noustessani seisaalleen laiturin portaista tukien, kuului taas tuttu molskahdus ja nyt ko. paikassa makaa pohjassa jo toiset aurinkolasini.

Paluumatkalla koin ahaa-elämyksen, huomasin että myös pieniä vastaan ja/tai sivusta tulevia aaltoja voi käyttää hyväksi eteenpäin mentäessä kunhan ajoittaa melan vedon aallon harjalle. Ihan loogista kyllä kun aallokossahan on vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä.

Kuusiston silta - la 16.7 - 19,5 km

Neopreenishortsit & jalkatyöskentelyä

Kävin tänään melontapisteessä sovittamassa melontahousuja ja mukaan tarttui L-kokoiset Aqua Skin-neopreenishortsit. Näissä on sisäpuolella microfleece ja päälikankaan alla 1.5 mm neopreeniä, joka pitää lämpimänä ja vaimentaa hieman nelon kuppi-istuimen kulmia.

Meloin noin 10 kilometrin lenkin ja tuntui kuin kajakista olisi löytynyt uusi vaihde. Nyt lantio pääsee liikkumaan kunnolla eikä takamus liimaudu penkkiin kiinni kuten ennen.

Huomasin samalla, kuinka paljon tehokkaampaa jalkatyöskentely on kun voiman puskee päkiällä eikä kantapääpainotteisesti kuten tähän mennessä olen tehnyt. Kantapääpainotteisesti itselläni voima tulee levyä narisuttavasti ja melko lyhyesti, kun päkiällä polkaisu on vähän jänismäinen ja joustoa tulee enemmän. Näin jälkeenpäin parempi voimantuotto tuntuu loogiselta, aikaisemmin ketjusta on jäänyt yksi nivel kokonaan pois.

Kantapään kautta oppii kaikennäköistä :)

Neopreenishortsit - pe 15.7 - 10 km
ti 12.7 - 13 km

Reskutusta ja pystymelontaa

Nostin penkin ylä-asentoon ja meloin Pitkäsalmea ympäri. Penkki tuntui vähän mukavammalta ja sen alle mahtui taas kätevästi juomapullo. Veneliikennettä oli puolilta päivin suht tiuhaan ja sain muutaman surffintyngän keploteltua hitaiden ja raskaiden alusten korkeassa ja lyhyessä aallossa. Veneiden aalloissa surffausta pitäisi harjoitella ajatuksen kanssa joku päivä, hauskaa puuhaa.

Kierroksen jälkeen poistin takakuivatilasta pyyhkeen ja varavaatteet, jätin aurinkolasit + lippiksen laiturille ja harjoittelin reskutusta laiturin läheisyydessä, ensimmäistä kertaa Viperillä.

Veteen kaaduttuani poistin ensin aukkopeitteen ja muljahdin kajakin viereen veteen samalla melasta kiinni pitäen. Tyhjensin kajakin vedestä nostamalla sitä yhdellä kädellä perästä kajakin ollessa hieman vinottain jotta vesi pääsee valumaan paremmin ulos, samalla vimmatusti polskien. Uin aukon viereen ja otin toisella kädellä otteen aukon vastareunasta ja toisella pohjasta ja nousin kajakin päälle sivuttain makaamaan. Nousuvaiheessa melontaliivini otti kiinni aukon reunaan parilla ensimmäisellä yrityksellä. Seuraavaksi otin otteen kummaltakin puolelta aukkoa ja heilautin nopeasti toisen jalkani kajakin yli, eli nyt makasin kajakin päällä pää menosuuntaan. Käsillä punnertaen ja samalla kippurassa keikaten mötkäytin itseni penkille. Sitten vain jalat ylös vedestä ja melonta laiturille.

Ensimmäiseen onnistumiseen meni muutama kerta, mutta seuraaviin tarvittavat yritykset vähenivät harjoituksen kanssa. Ilman melaa oli paljon helpompaa nousta takaisin kajakkiin vedestä ja jonkinlainen melaparkki voisikin olla hyvä näitä tilanteita varten. Ehkä pikalukollinen naru jakkaran jalkaan kiinnitettynä. Reskutus oli yhtä helppoa tyhjällä ja täynnä vettä olevalla kajakilla, mutta laiturille melonta olikin sitten aivan eri juttu. Eteenpäin pääsee mutta kääntyminen ja sivuttaissiirtymä on todella hidasta. Laipiolliset pakkaustilat kelluttavat kajakkia hyvin vaikka taempaan pääseekin vähän vettä peräsin-narujen rei'istä.

Kun kaikki onnistui nappiin, vedestä takaisin kajakkiin pääsi alle kymmenen sekunnin. Taitaa olla vähän eri aika niissä olosuhteissa, joissa kajakilla ylipäätään veteen joutuisi.

Meloin samalla Viperillä muutaman metrin kajakissa seisoen. Tässä huomasi taas kajakin hyvän kakkos-vakauden, raja tuntui selvästi ja tukea sai vielä melko epätoivoisen tuntuisissa asennoissa.

Reskutusta ja pystymelontaa - la 9.7 - 8 km

Ukkelin ensimelonta

Tahe Wind Duo, 650 x 60 cm, ~35 kg

Käytiin pojan kanssa melomassa seuran uudella Tahe Wind Duolla, käytin samalla "euromelaa" ensimmäistä kertaa noin vuoteen. Kajakki painaa noin 20 kiloa enemmän kuin oma kuntokajakkini ja vaikutti taka-aukossa istuskellessa jopa vähän venemäiseltä. 650 cm pitkällä kajakilla saaristossa kruisailu olisi varmaan hauskaa, tämä tuntui suht kevytkulkuiselta jo yhdellä melojalla, joskin U-käännöksiä varten olisi hyvä pitää peräsintä vedessä ;)

Tahe Wind Duo - pe 8.7 - 1 km

Penkin kuva takamuksessa

Pienen tauon jälkeen Vihtilän kiertoa jälleen. Uimahousut ja kuppipenkki oli huono yhdistelmä, nyt on kummassakin kankussa noin viiden sentin haavaumat/vesikellot penkin etureunan sivuista. Virheeni oli liikkuva ihokosketus paikallaan pysyvään penkkiin, jaloilla polkiessa penkin etureuna hankasi vuorotellen pikkuhiljaa tietään ihon läpi.

Mahdollisia ratkaisuja voisi olla penkin korottaminen nykyisestä "normaalista" pari pykälää ylös jolloin paino tulisi penkille vähän eri tavalla tai shortsimallisten tai muuten peittävien housujen käyttö.

Kiersin lenkin jälkeen laiturin muutaman kerran seuran Elio-kilpurilla. Alun räpiköinnin jälkeen tuntui kohtuullisen mukavalta, muutama paniikinomainen tuenta siellä täällä sai varmaan rannalla olleiden naaman virneeseen.

to 7.7 - 10 km