29. huhtikuuta 2012

All ahead flank!

Tänä viikonloppuna pääsin melomaan jo kehon rajoilla, lenkkiä pitkäsalmella kuitenkin vielä.

Kajakki kulkee ällistyttävällä vauhdilla kunhan sen saa ensin menemään suoraan :) Lauantain ja sunnuntain kohtuu tyynillä melonnoilla oli alussa hankaluuksia etuoikealta tulevan tuulen kanssa, kahden vedon jälkeen piti aina kääntää melaperäsimellä kajakki oikeaan suuntaan eikä peräsimestä juuri apua ollut. Jostain syystä hetken kuluttua tämä ongelma poistui eikä tuulen kovetessakaan tullut enää takaisin.

Olisiko pohjimmainen syy epäsuhta melontatyyli, ehkä painotan toista puolta enemmän. Korjaantunee kuitenkin melomalla lisää.

la 28.4 - 15 km
su 29.4 - 8 km

24. huhtikuuta 2012

Haiseva salmi

Oli ihanaa päästä melomaan vähästä aikaa. Pitkäsalmi oli tyyni ja haiseva, melonnan jälkeen kajakin reunoilla oli voimakkaat ruskeat rannut. Onneksi vesi juoksee taas ja kajakki tulikin pestyä ensimmäistä kertaa. Sea Vanquish makaa pukeilla kyljellään ja sen saa kuivattua kolmella pitkittäisellä vedolla kokonaan.

Sain Welhonpesästä kajakin mukaan KajakSportin pyöreän luukun, jonka kiinnitysohjeet sain vajalla tänään. Laipio on ilmeisesti muovia, johon saisi poralla tehtyä aloitusreijät rautasahaa varten. Vajalla on pistomallinen saha jolla aukko sitten sahataan ja hiotaan lopuksi karkealla hiomapaperilla. Luukun reunus kiinnitetään Sika Primerilla ja mahdollisesti ruuveilla/popniiteillä.

ti 24.4. - 10 km

9. huhtikuuta 2012

Keinuva laituri

2. pääsiäispäivänä oli puuskaista etelätuulta siinä määrin että pitkäsalmi oli vaahtopäillä ja laituri keinui koko mitaltaan sivusuunnassa – oiva tilaisuus aallokkoon ja tuuleen totuttelemiseen.

Kiersin muutaman lenkin ja jäin sitten laiturin viereen maukkaimpaan ristiaaltoon muljahtelemaan kajakin kanssa.

Täyskokoinen jalkatuki ja hiilikuituinen footstrap jäi tulematta kajakin kanssa ja niiden pitäisi saapua lähipäivinä postissa – näiden kanssa kajakkiin saanee vielä paremman tuntuman, mutta sillä välin peruskokoonpanokin tuo riittävän turvallisuuden tunteen.

Aivan pahimmissa puuskissa piti vielä laskea mela ja odotella hetki. Muutaman kymmenen kilometrin päästä uskoisin olevani sinut kajakin kanssa ja melovani luontevasti siinä missä Viperilläkin.

ma 9.4 - 5 km

8. huhtikuuta 2012

Kirkkoherra

Pitkäsalmella oli pienenpientä aallonpoikasta ja hento tuuli. Suuntasin vajalta etelään katsomaan keskellä salmea jään reunalla vierekkäin laiskasti seisovia lokkeja. Päästyäni lähemmäs edessä näkyi ilokseni leveä vapaa väylä jonka ohitettuani aukesi avovesi.

Melon korkeimmalla penkin asennolla, jotta mahdun paremmin kajakkiin – tämä ja kajakkiin tottumattomuus vaikuttaa melatuntuman hakemiseen joka sitten näkyy haukkaavana ja pärskivänä lapatyöskentelynä.

Muutaman kilometrin jälkeen huomasin käyväni läpi työjuttuja päässä, yleensä tämä muun kuin melontatekniikan tai ympäröivän aallokon mietintä tulee vastaan siinä vaiheessa kun olen mukavuusalueella kajakin kanssa.

Sea Vanquish on hämmentävä yhdistelmä tuttavallisuutta ja lahjomattomuutta.

su 8.4. - 10 km

6. huhtikuuta 2012

Pääsiäismelonta Nauvossa

Isä pysyi menossa mukana hyvin. Itse juuri ponkaisemassa jään päälle kapeaa railoa tekemään.
Pitkäperjantai kului Nauvossa isäni ja setäni kanssa meloen. Vuokrasimme mykayak.fi:n Niclas Peranderilta kolme Wilderness Tempest 170 -polyeteenikajakkia ja pyörimme noin viisi tuntia lähistöllä jänniä paikkoja koluten. Naskalit tuli tarpeeseen useiden lyhyiden jään ylitysten aikana.
Jään reunalle oli kertynyt tuhansittain pieniä jääpaloja joita aallot helisytti toisiaan vasten.

pe 6.4. - 16 km

Jääkukkia peilipinnalla

Keskiviikon iltalenkkinä oli tarkoitus vetää kolme parin kilometrin pätkää, mutta pakkanen päätti toisin. Ensimmäisen lenkin paluumatkalla peilityynelle vedenpinnalle alkoi muodostumaan parin-kolmenkymmenen sentin kokoisia jääkukkia, jotka valtasivat suuren osan pitkäsalmesta. Toisen lenkin alussa alkoi kajakin keulasta kuulua sellaista rouskuntaa ettei enää iljennyt jatkaa – vedenpinta oli nopeasti jäätynyt umpeen.

ke 4.4. - 3 km

3. huhtikuuta 2012

Kauden aloitus

Mikä ääliömäinen hymy levisikään naamalleni kun saavuin melontakeskukselle – jään raja oli noin sata metriä etelään laiturista.

Pikapikaa fleecet, kuivahousut, takki, neopreenihanskat, pipo ja melontaliivit päälle ja kajakkia hakemaan. Sea Vanquishia kantaa helposti yhdellä kädellä, toisessa mela ja juomapussi.

Kajakkiin istuminen on helppoa ja se tuntuu tukevalta kunhan on aivan pystysuorassa. Pasi kommentoi pohjaa väärinpäin olevan kananmunan muotoiseksi ja sellainen se onkin. V -ja U-pohjan välimuoto istuu vedessä kohtuullisen syvällä penkin kohdalla mikä selittänee alkuvakauden. Pohjan vedenpinnan yläpuolinen osa on lähes pystysuora, joten ainakin pläkällä loppuvakautta saa etsiä mikroskoopilla. Saa nähdä miten kajakki herää henkiin aallokossa – kuvittelisin että tuolla pohjan muodolla saa aika hyvän tuen aalloista tarvittaessa. Päistä kajakki on vain hieman pinnan alla ja spurtissa keula nousee reippaasti vedestä ylös. En ole vielä kovin paljon panostanut penkin ja jalkatuen siirtämiseen, joten tuokin varmaan korjaantuu sopivien asetusten myötä.

Meloin muutaman kerran laiturin ympäri ja suuntasin sitten kilometrin päässä oleville lateraalimerkeille. Ensimmäinen kierros sujui kohtuullisen mukavasti. Tuntuu että tuolla on paljon kevyempi meloa kuin esim. Marathon Swiftillä.

Toisella kierroksella huomasin kajakin muuttavan suuntaa melanvedon yhteydessä. Ensin ajattelin sen johtuvan melan vedosta mutta huomasinkin syyksi pohjan muodon. Kajakkia on ehkä vähän liiankin helppoa ohjata kallistamalla. Pienen totuttelun jälkeen kallistamalla kajakin sai kääntymään paremmin kuin peräsimellä.

Lenkin jälkeen kannen päällä oli kolmen millin paksuinen kirkas jääkerros.

Nyt pitäisi saada helppoja kilometrejä alle niin voisi siirtyä vähän reippaammille reiteille.

Kauden aloitus - ti 3.4 - 4 km

1. huhtikuuta 2012

Eipä käynyt toteen

Lauantaina jojoilin surkuhupaisasti laiturin matkan auki ollutta rantaa kajakilla edestakaisin ensivaikutelmien saamiseksi. Eipä tuosta oikein muuta saanut irti, kuin että Sea Vanquish on suhteellisen vakaa verrattuna uimahallin kilpuriin ja että peräsin toimii paljon paremmin.

Polvet saa kannen alle, joten eskimokäännös onnistunee ja jalkatilaa vaikuttaisi olevan korkean etukannen ja suipon pohjan vuoksi ruhtinaallisesti.

Tänään tuokin pätkä oli jäätynyt kiinni. Odottelu tuntuu hölmöltä kun avoveden näkee siinä 10 m päässä.