3. marraskuuta 2012

Perhosia

Tänään melottiin isän ja Jocken kanssa parinkymmenen kilometrin lenkki Vansoriin ja takaisin. Kolmella polyeteenikajakilla aikaa kului vajaat kuusi tuntia.

Ilma oli komea ja meri näytti kiillotetulta teräkseltä, välillä näytti ennemminkin siltä että olisi lentänyt lentokoneella kun vedenpinnasta heijastui terävästi taivas ja pilvet.

Vesi oli hyvin kirkasta, arviolta neljään metriin näki pohjan joissain kohdissa.

Vansor on siitä erikoinen saari, että sen keskellä on järvi jossa on oma pieni saaristonsa. Yhdellä näistä saarista pidimme evästauon ja bongasimme perhosen lepattelemassa auringon lämmössä. Aika kova saavutus marraskuussa :)

Järven ja meren korkeusero oli noin puoli metriä, järvenpinnan erottaa taustalla.

Taukopaikka järvellä meren keskellä

la 3.11. - 21 km

29. syyskuuta 2012

Vihtilää kiertämässä

Varovainen Vihtilän kierto Sea Vanquishilla sujui mukavasti, huomasi selvästi että melontatauon aikana lihakset on rentoutuneet. Judo on tehnyt hyvää eteenpäinmelonnan vetovaiheelle, siinä on paljon samankaltaisia kiertoliikkeitä kuin melonnassa. Kun veto tuntuu lähtevän tuosta lapaluun alta, eteenpäin pääsee vaivatta.

Lämpötila oli noin 10°C ja päälle laitoin kuivatakin, kuivahousut, neopreenisukat ja pitkähihaisen teknisen paidan + Hikosportin Sea Daddy-lakin. Tämä kokoonpano toimi juuri sopivasti. Viime kerralla oli muistaakseni neopreenishortsit ja t-paita :)
la 29.9. – 10 km

27. syyskuuta 2012

Osuma Melonta & Soutu -lehdessä

Blogini oli mainittu Melonta & Soutu -lehdessä, kiitos tästä Mirja.

Aloitin elokuun lopussa Judon alkeiskurssin ja olen ollut siitä sen verran kuitti etten ole vesille asti kyennyt. Hienosti tuntuu kuitenkin melontaharrastus tukevan lajia vaikka tuntuukin että uusia lihaksia on löytynyt yllättävän paljon. Miinuksena huomaa että selkä tuppaa olemaan turhan suorassa juuri silloin kun pitäisi taipua rullalle. Judossa on näköjään samalla tapaa harrastajia naperosta vaariin kuin melonnassakin.

Kävin eilen illalla kääntymässä melontakeskuksella ja olo oli samanlainen kuin juuri jäiden lähdettyä; reippaan kuukauden tauko saa aikaan hölmön onnellisuuden tunteen pelkästä jo pelkästä meren näkemisestä.

Pitänee testata kajakkivalon toiminta jos vaikka vesille asti eksyisi taas.

18. elokuuta 2012

Satavan kierto

Meloimme Mikon kanssa Satavan ympäri tyynellä säällä auringon porottaessa. Noin 30 km meni taukoineen kuuteen tuntiin. Mikko meloi samaisella Artisan Millenniumilla jolla itse tapasin meloa ennen kuntokajakkeihin siirtymistä. Itse putputtelin Sea Vanquishilla.

Retkikajakilla pääsi spurteissa suurinpiirtein mukavaan kuntokajakin retkivauhtiin ja sillä näytti pärjäävän mukavasti muutaman vuoden melontatauon jälkeen.

Airistoa sivuava pätkä oli epämukavuusalueella ristiaaltokohdissa ja yhdessä moisessa meinasin kaatua. Välitön kyynärpäähän asti kastanut alatuki pelasti vaikka painopiste tuntui jo olevan reippaasti tyhjän päällä.

Pidimme yhden pidemmän ja kaksi lyhyttä maataukoa, jälkimmäiset lähinnä kajakkini puuduttavan penkin takia. Sea Vanquishista pääsee näppärästi ulos luonnon rannassa mutta lähes kaksimetriselle kaverilleni Artisanin aukko teki tiukkaa.

Kuntokajakkien lähes metrisessä aukossa olisikin hyvä syy saada pidemmät ihmiset melomaan niillä :)

la 18.8. - 30 km

15. elokuuta 2012

Vihtilän kierto 55min

Aivan loistavalla fiiliksellä Vihtilän kierto Sea Vanquishilla. Nyt kun keskittyi enemmän vetoon, vauhdissa tuntui pysyvän mukavasti.

Samalla sadas postaus tässä lokikirjassa.

ke 15.8. - ~10 km

13. elokuuta 2012

Hutilointia

Aivan peilityynellä Pitkäsalmella Sea Vanquishin kanssa meno oli aluksi hieman epämukavaa. Parin kilsan lenkki ja laiturille istuskelemaan auttaa yleensä alkukiikkeryydestä pois – ja niin auttoi nytkin. Meloin noin kuutisen kilometrin pikkulenkin lämpimässä ilta-auringossa. Vesi hohkaa vielä mukavasti lämpöä ja tuuli tuntuu höngäyttelevän suolaista henkeään. Aikamoinen ero jäiden lähdön jälkeiseen hyiseen röyhtäilyyn.

Jotenkin tuntui veto olevan pois. Tein pikkulenkin Plastex Marathon Swiftillä, joka tuntui todella lyhyeltä – kajakki kääntyili voimakkaasti ensimmäisten vetojen aikana ja suoraan menemiseen pitikin totutella. Olen näemmä kehittänyt turhan paljon sivuille vetävän melontatyylin Sea Vanquishin hallitsemiseksi. Nähtävästi juuri tuosta syystä meno tuntuu välillä hitaalta – se on sitä.

Takaisin perusteisiin hetkeksi ja sitten taas pitemmän paatin puikkoihin.

ma 13.8. - 7 km

6. elokuuta 2012

Loistofiilis™

Tein kajakin takalaipioon viime perjantaina isomman aukon ja asensin Kajak Sportin pyöreän Click-on luukun tilalle. Välilaipio on Sandwitch-rakenteinen, ensin tulee puolisen millin kova muovi, sitten noin 4 mm vaahtoa ja viimeisenä jonkinlainen kova kangaslaminointi.

Merkkasin liidulla aukon reunuksen avulla leikattavan ympyrän, aloitin puukolla pienen reiän ja jatkoin tästä pienellä kaarellisella rautasahalla, jonka terän sai kätevästi 45° kulmaan.

Välilaipioon ja aukon reunukseen aktivoija, sitten aukon reunukseen liima ja painallus kiinni.

Hämmästyksekseni homma sujui ongelmitta ja nyt Sea Vanquishiini saa jopa sandaalit mukaan reissulle :) Mittojensa puolesta viime vuonna hankittu Trangia mini sopii myös.

Tänään meloin noin seitsemän kilometriä Pitkäsalmella, aluksi tavalliseen tapaani juomapussin letku melontaliivissä kiinni niin että saan helposti yhdellä kädellä letkun pään suuhun ja lopuksi ilman pussia. Tällä oli yllättävän suuri ero vartalonkierron ja melonnan vapauden suhteen.

Nähtävästi myös liian kireällä olevat melontaliivit haittaavat optimaalista menoa.

Kajakin pesun ja kuivauksen jälkeen koitin piruuttani seuran Elio-kilpuria, jolla viimevuonna meloin muutaman kerran lämpimällä vedellä.

Parikymmentä senttiä lyhyempi kilpuri kääntyi todella mukavasti paikallaan, omani pitää väkipakolla vääntää usean vedon avulla 180°, kun Eliolla riitti alle puolet tästä.

Vauhtiin kilpurilla pääsi helposti ja liuku oli hyvä, tukevuus Sea Vanquishiin verrattava. Aallokkoon en tuolla kuitenkaan heti uskaltaisi kajakin mataluuden vuoksi. Kilpurilla melomisen jälkeen oli pitkästä aikaa aivan loistava fiilis ja pitääkin käyttää loppu lämpimän veden aika hyväksi kilpureilla kuntoiluun.

ma 6.8. - 9 km

30. heinäkuuta 2012

Ranskalaisia

Melontaa pojan kanssa Ekkulla - la 28.7 - 4 km
Vetoja Pitkäsalmella - la 28.7 - 8 km
Peräaallon jahtausta - su 29.7 - 6 km

26. heinäkuuta 2012

Kuusiston kierto

Kiersin Kuusiston saaren tiistaina, hieman yli 30 kilometrin lenkille lähdin Sea Vanquishilla ja ajattelin tämän olevan vastaavanlainen totuttelureissu kuin viimevuotinen Nauvon käynti Viperillä.

Pakkasin keulan kuivatilaan pyyhkeen ja puolentoista litran vesipullon, taakse tuli kuivahousut, kuivatakki ja hypotermiapeite + pientä evästä. Näin kajakin painopiste oli aivan hitusen edempänä kuin normaalisti meloessa ja sen huomasi mukavasti rennompana käyttäytymisenä tuulen kanssa.

Päälle neopreenihousut, pitkähihainen tekninen paita ja kirkkaanvalkoinen tekninen t-paita sekä neopreenirannekkeet, aurinkolasit ja lippalakki. Liiveissä iphone, jota voi positiiviseksi yllätyksekseni käyttää muovisen suojapussukan läpi, puhelimen kääntöpuolella pieni kartta sijainnin määrittämiseksi, pieni veitsi, pilli ja pari myslipatukkaa. Penkin eteen tuli 2 litran juomapussi ja penkin taakse sandaalit + tyhjennyssieni.

Sivutuulta vajalta lähtiessä oli noin 7 m/s ja se hidasti menoa naurettavasti jatkuvien pienten horjahdusten, tuen ottamisten ja suunnan korjausten myötä. Kaikissa muissa tuuliolosuhteissa vauhti pysyi normaalina, myötäaallossa pirskatin kovana ja vasta-aallossa ainakin tuntui vaivattomalta.

Pidin tauon Kuusiston linnan raunioiden läheisyydessä Paimionlahden rannalla. Pienen jaloittelun ja käsien heiluttelun jälkeen matka jatkui muutaman kilometrin päähän Kaarinan retkimelojien laiturille.

Viimeiset viisi kilometriä muistutti elävästi viimevuotista reissua samaisen penkkimallin takia. Toinen jalkani puutui ja kankku tuntui siltä että joku olisi lyönyt taltan suoraan hermoon. Päätin olla pitämättä loppumatkalla maataukoja mutta pidin kuitenkin pienen tauon rikkoutuneella laiturin kannattimella kajakissa seisten, kädet tutisten tukea pitäen. Tuo vastaisi varmaankin kuntopallolla seisomista puolapuista tukea pitäen.

Viimeinen kilometri meni kilpasoutajien perässä viilettäessä ja kaikenkaikkiaan tästä pätkästä jäi hyvä mieli. Kajakki on nyt sen verran tuttu että sillä uskaltaa pidemmälle, pienin varauksin penkin kanssa. 20 km pätkistä luulisi takamuksen vielä selviytyvän.


Toisen jalan puutuminen loppui seuraavan päivän illalla ja tilalle tuli pohkeen kramppailu kaikesta siitä työstä jonka se joutui koko jalan edestä tekemään.

Aikaa koko hommaan meni hieman yli neljä tuntia, mikä tuntuu käsittämättömän hitaalta. Nähtävästi alun sivutuuli ja lopun penkin kiroaminen näkyy matkanopeudessa :)



Kuusiston kierto - ti 24.7. - 31 km

Hirvensalo kaksikolla

Meloimme viime perjantaina isoveljeni kanssa retkikaksikolla Hirvensalon ympäri erinomaisella säällä hieman yli kolmeen tuntiin Airiston reunalla pidetty tauko mukaan lukien. Oli hieno huomata miten samankaltaisia ajatuksia ja oivalluksia melonnasta veljelläni oli kuin mitä itselleni tuli mieleen aivan harrastuksen alussa.

Löysimme suojaisan kallioniemen jonka takana oli tiheä kaislikko johon sai työnnettyä kaksikon ikäänkuin V-muotoiselle telakalle niin että pohja nousi melkein vedestä. Tämän jälkeen kajakin toiseen päähän unohtuneen vesipullon pääsi silppaamaan kohtuullisen tukevasti rannalle.

Reissun loppuvaiheilla tuntui kuin alaselkääni liekitettäisiin tuikkukynttilöillä kummaltakin puolelta. Tämä johtui kaksikon korkeasta selkätuesta joka nirhasi tietään ihon läpi niinkin tehokkaasti että iho kuoriutui muutaman neliösentin alueelta verille. En ole pitkään aikaan käyttänyt selkätukea kajakissa joten ei tullut mieleen moinen mahdollisuus :)

Veikkaisin että kajakki oli Star 630, nimensä mukaisesti 630 cm pitkä, 62 cm leveä ja painoa 35 kg. Kajakki oli yksin meloen todella raskas kaksi päällä mutta heti kun toinenkin meloja veti hiemankin niin meno tuntui lähes höyhenen keveältä. Mukava kokemus.

pe 20.7 - 20 km

18. heinäkuuta 2012

Ranskalaisia

Isoveljen kanssa Pitkäsalmella - 8.7. - 4 km
Peräsimen säätö - 9.7.  - 8 km
Pojan kanssa kaksikolla - 17.7. - 4 km
Nelon Rotofix-penkin kokeilu - 17.7. - 10 km
 Kuusistonsalmelle kaatosateessa - 18.7. - 14 km

1. heinäkuuta 2012

Tuplamelontaa

Ensimmäistä kertaa melan kanssa melomassa.
Kävimme pojan kanssa melomassa Pitkäsalmella Tahe Wind Duolla. Tällä kertaa peräsin vedessä ja hienostihan tuo toimitti, ero esim. Sea Vanquishin isoon pohjaperäsimeen oli kuin yöllä ja päivällä.

Tahe Wind Duo - su 1.7. - 6 km
Vaahtopäitä pitkäsalmella - la 30.6. - 5 km

28. kesäkuuta 2012

Jalkatuki tuli!

http://www.nelo.eu/shop/media/catalog/product/cache/1/image/9df78eab33525d08d6e5fb8d27136e95/f/o/foot-rest01.jpg
Nelon uusi säädettävä jalkatuki hiilikuitupullbarilla
Piinaavan pitkän odotuksen jälkeen täyskokoinen jalkatuki saapui. Paketissa oli myös voimakkaan hajuista valkoista paikkausmateriaalia gelcoatin kunnostamiseen.

Odotus kannatti, koska tavallisen levyn sijaan sain Nelon uuden säädettävän jalkatuen. Tuki on paljon vanhaa täyskokoista jalkatukea jämäkämpi ja siin tuntuu olevan säätöä vähän joka suuntaan.



Kajakin luonne muuttui aika paljon pullbarin myötä. Siitä saa helposti tukea aallokossa ja voimantuotto on helpompaa lisääntyneen vakauden myötä. Suosittelen lämpimästi pullbarin lisäämistä kuntokajakkiin.


Foot Rest: Standard, K1
Nelon Perusjalkatuki, tämä oli
Sea Vanquishissa vakiona
Foot Rest: Full, K1
Nelon vanha täyskokoinen jalkatuki,
tällainen oli Viperissä
to 28.6. - 8 km

Pojan kanssa melontaa

Kuppimela oli pojan mielestä lapio
Aloitimme 4-vuotiaan poikani kanssa kesän melonnat. Leveään ja isoaukkoiseen Ekku-kuntokajakkiin mahtuu juuri ja juuri 120 cm ukkelin kanssa ja sillä ollaan melottu nyt kahteen otteeseen Pitkäsalmella.

Ensimmäisellä kerralla käytiin Hirvensalon puolella ja Katariinan laaksossa noin puolen tunnin lenkki ja toisella vähän yli tunnin kierros lähistön mielenkiintoisimmilla paikoilla. Parit hyvät surffit saatiin ja ohitettiin yksi purjevene.

Ekku kulki ripeästi ja kahden hengen noin 100 kilon painolla tuntui liukuvan kohtuu hyvin.

Riemunkiljahdukset Pitkäsalmella kuuluivat tällä kertaa pojan suusta :)
Rannalla eväitä syömässä


Ekku 6.6. - 3 km
Ekku 11.6. - 7 km
Sea Vanquish (penkin säätö)  - 12.6. - 6 km

5. kesäkuuta 2012

J-veto ja housujen vaihto

Kiikkerää kajakkia meloessa olen huomannut J:n-vedon olevan erityisen hyvä sopivina annoksina. Perusmelonnassa lapa jää veteen hetkeksi ikäänkuin peräsimeksi jolloin vedestä saa pienen tuen pidempään vauhdin hiipumatta.

Jouduin vaihtamaan kuivahousuista neopreenishortseihin kun aukon kapea reuna alkoi hankaamaan housujen läpi lantion kohdalta. Neopreenishortsit liukuu penkillä paremmin ja antaa paljon kaivattua pehmustetta pidemmille lenkeille. Shortsien kanssa reidet ottaa aavistuksen kiinni kajakin kylkiin mutta niissä melonta on kuitenkin paljon vapaamman tuntuista.

Sea Vanquishilla melonta alkaa olla nautinnollista. Kiihtyvyys ja liuku on todella hyvä ja alkaapa siitä tuntua aavistus tukeakin aallokossa.

Olen huomannut kaikkein keljuimmaksi tilanteen jossa suht tyynellä moottoriveneen varsinaista aaltoa edeltävä matala ja pitkä maininki tulee sivusta. Pystyliike on niin pientä ettei sitä aluksi huomaa ja keho pyrkii pitämään kajakkia pystysuorassa kaltevan pinnan suhteen, jolloin itse asiassa yritänkin tiedostamatta kaataa kajakkia.

Tähän olen ollut vasta pienessä aallokossa, tuo kuitenkin tuntuu pärjäävän siinä missä Viperikin. Erona sukeltamisen puute ja pehmeämpi aaltojen vastaanotto.

ma 4.6. - 10 km
ti 5.6 - 12 km

29. toukokuuta 2012

Pikkupäivitys

Kulhon kierto su 20.5. - 13 km
ti 29.5. - 9 km

13. toukokuuta 2012

Totuttelua

Vähiin jäänyt melominen kaikenmaailman verukkeiden varjolla :)

Viimeiset kolme lenkkiä olen pääsääntöisesti saanut melottua täysillä alkuhutiloinnin jälkeen. Pitäisi varmaankin päästä oikein kunnon myräkkään parin apumelojan kanssa niin kajakkiin tottuisi nopeammin.

ti 1.5. - 13 km
su 6.5. - 5 km
su 13.5. - 10 km

29. huhtikuuta 2012

All ahead flank!

Tänä viikonloppuna pääsin melomaan jo kehon rajoilla, lenkkiä pitkäsalmella kuitenkin vielä.

Kajakki kulkee ällistyttävällä vauhdilla kunhan sen saa ensin menemään suoraan :) Lauantain ja sunnuntain kohtuu tyynillä melonnoilla oli alussa hankaluuksia etuoikealta tulevan tuulen kanssa, kahden vedon jälkeen piti aina kääntää melaperäsimellä kajakki oikeaan suuntaan eikä peräsimestä juuri apua ollut. Jostain syystä hetken kuluttua tämä ongelma poistui eikä tuulen kovetessakaan tullut enää takaisin.

Olisiko pohjimmainen syy epäsuhta melontatyyli, ehkä painotan toista puolta enemmän. Korjaantunee kuitenkin melomalla lisää.

la 28.4 - 15 km
su 29.4 - 8 km

24. huhtikuuta 2012

Haiseva salmi

Oli ihanaa päästä melomaan vähästä aikaa. Pitkäsalmi oli tyyni ja haiseva, melonnan jälkeen kajakin reunoilla oli voimakkaat ruskeat rannut. Onneksi vesi juoksee taas ja kajakki tulikin pestyä ensimmäistä kertaa. Sea Vanquish makaa pukeilla kyljellään ja sen saa kuivattua kolmella pitkittäisellä vedolla kokonaan.

Sain Welhonpesästä kajakin mukaan KajakSportin pyöreän luukun, jonka kiinnitysohjeet sain vajalla tänään. Laipio on ilmeisesti muovia, johon saisi poralla tehtyä aloitusreijät rautasahaa varten. Vajalla on pistomallinen saha jolla aukko sitten sahataan ja hiotaan lopuksi karkealla hiomapaperilla. Luukun reunus kiinnitetään Sika Primerilla ja mahdollisesti ruuveilla/popniiteillä.

ti 24.4. - 10 km

9. huhtikuuta 2012

Keinuva laituri

2. pääsiäispäivänä oli puuskaista etelätuulta siinä määrin että pitkäsalmi oli vaahtopäillä ja laituri keinui koko mitaltaan sivusuunnassa – oiva tilaisuus aallokkoon ja tuuleen totuttelemiseen.

Kiersin muutaman lenkin ja jäin sitten laiturin viereen maukkaimpaan ristiaaltoon muljahtelemaan kajakin kanssa.

Täyskokoinen jalkatuki ja hiilikuituinen footstrap jäi tulematta kajakin kanssa ja niiden pitäisi saapua lähipäivinä postissa – näiden kanssa kajakkiin saanee vielä paremman tuntuman, mutta sillä välin peruskokoonpanokin tuo riittävän turvallisuuden tunteen.

Aivan pahimmissa puuskissa piti vielä laskea mela ja odotella hetki. Muutaman kymmenen kilometrin päästä uskoisin olevani sinut kajakin kanssa ja melovani luontevasti siinä missä Viperilläkin.

ma 9.4 - 5 km

8. huhtikuuta 2012

Kirkkoherra

Pitkäsalmella oli pienenpientä aallonpoikasta ja hento tuuli. Suuntasin vajalta etelään katsomaan keskellä salmea jään reunalla vierekkäin laiskasti seisovia lokkeja. Päästyäni lähemmäs edessä näkyi ilokseni leveä vapaa väylä jonka ohitettuani aukesi avovesi.

Melon korkeimmalla penkin asennolla, jotta mahdun paremmin kajakkiin – tämä ja kajakkiin tottumattomuus vaikuttaa melatuntuman hakemiseen joka sitten näkyy haukkaavana ja pärskivänä lapatyöskentelynä.

Muutaman kilometrin jälkeen huomasin käyväni läpi työjuttuja päässä, yleensä tämä muun kuin melontatekniikan tai ympäröivän aallokon mietintä tulee vastaan siinä vaiheessa kun olen mukavuusalueella kajakin kanssa.

Sea Vanquish on hämmentävä yhdistelmä tuttavallisuutta ja lahjomattomuutta.

su 8.4. - 10 km

6. huhtikuuta 2012

Pääsiäismelonta Nauvossa

Isä pysyi menossa mukana hyvin. Itse juuri ponkaisemassa jään päälle kapeaa railoa tekemään.
Pitkäperjantai kului Nauvossa isäni ja setäni kanssa meloen. Vuokrasimme mykayak.fi:n Niclas Peranderilta kolme Wilderness Tempest 170 -polyeteenikajakkia ja pyörimme noin viisi tuntia lähistöllä jänniä paikkoja koluten. Naskalit tuli tarpeeseen useiden lyhyiden jään ylitysten aikana.
Jään reunalle oli kertynyt tuhansittain pieniä jääpaloja joita aallot helisytti toisiaan vasten.

pe 6.4. - 16 km

Jääkukkia peilipinnalla

Keskiviikon iltalenkkinä oli tarkoitus vetää kolme parin kilometrin pätkää, mutta pakkanen päätti toisin. Ensimmäisen lenkin paluumatkalla peilityynelle vedenpinnalle alkoi muodostumaan parin-kolmenkymmenen sentin kokoisia jääkukkia, jotka valtasivat suuren osan pitkäsalmesta. Toisen lenkin alussa alkoi kajakin keulasta kuulua sellaista rouskuntaa ettei enää iljennyt jatkaa – vedenpinta oli nopeasti jäätynyt umpeen.

ke 4.4. - 3 km

3. huhtikuuta 2012

Kauden aloitus

Mikä ääliömäinen hymy levisikään naamalleni kun saavuin melontakeskukselle – jään raja oli noin sata metriä etelään laiturista.

Pikapikaa fleecet, kuivahousut, takki, neopreenihanskat, pipo ja melontaliivit päälle ja kajakkia hakemaan. Sea Vanquishia kantaa helposti yhdellä kädellä, toisessa mela ja juomapussi.

Kajakkiin istuminen on helppoa ja se tuntuu tukevalta kunhan on aivan pystysuorassa. Pasi kommentoi pohjaa väärinpäin olevan kananmunan muotoiseksi ja sellainen se onkin. V -ja U-pohjan välimuoto istuu vedessä kohtuullisen syvällä penkin kohdalla mikä selittänee alkuvakauden. Pohjan vedenpinnan yläpuolinen osa on lähes pystysuora, joten ainakin pläkällä loppuvakautta saa etsiä mikroskoopilla. Saa nähdä miten kajakki herää henkiin aallokossa – kuvittelisin että tuolla pohjan muodolla saa aika hyvän tuen aalloista tarvittaessa. Päistä kajakki on vain hieman pinnan alla ja spurtissa keula nousee reippaasti vedestä ylös. En ole vielä kovin paljon panostanut penkin ja jalkatuen siirtämiseen, joten tuokin varmaan korjaantuu sopivien asetusten myötä.

Meloin muutaman kerran laiturin ympäri ja suuntasin sitten kilometrin päässä oleville lateraalimerkeille. Ensimmäinen kierros sujui kohtuullisen mukavasti. Tuntuu että tuolla on paljon kevyempi meloa kuin esim. Marathon Swiftillä.

Toisella kierroksella huomasin kajakin muuttavan suuntaa melanvedon yhteydessä. Ensin ajattelin sen johtuvan melan vedosta mutta huomasinkin syyksi pohjan muodon. Kajakkia on ehkä vähän liiankin helppoa ohjata kallistamalla. Pienen totuttelun jälkeen kallistamalla kajakin sai kääntymään paremmin kuin peräsimellä.

Lenkin jälkeen kannen päällä oli kolmen millin paksuinen kirkas jääkerros.

Nyt pitäisi saada helppoja kilometrejä alle niin voisi siirtyä vähän reippaammille reiteille.

Kauden aloitus - ti 3.4 - 4 km

1. huhtikuuta 2012

Eipä käynyt toteen

Lauantaina jojoilin surkuhupaisasti laiturin matkan auki ollutta rantaa kajakilla edestakaisin ensivaikutelmien saamiseksi. Eipä tuosta oikein muuta saanut irti, kuin että Sea Vanquish on suhteellisen vakaa verrattuna uimahallin kilpuriin ja että peräsin toimii paljon paremmin.

Polvet saa kannen alle, joten eskimokäännös onnistunee ja jalkatilaa vaikuttaisi olevan korkean etukannen ja suipon pohjan vuoksi ruhtinaallisesti.

Tänään tuokin pätkä oli jäätynyt kiinni. Odottelu tuntuu hölmöltä kun avoveden näkee siinä 10 m päässä.

29. maaliskuuta 2012

Pitkäsalmi puoleen väliin asti auki

Pahasti näyttäisi siltä että viikonloppuna pääsee melomaan :)

23. maaliskuuta 2012

Nelo Sea Vanquish III WWR


Tiiviisti paketissa. Pitkälapainen pohjaperäsin oli ohjaamossa irrallaan
jotta se säilyisi helpommin ehjänä. Peräsimen kiinnitys oli helppoa.
Tavallinen retkikajakin aukkopeite sopii hyvin paikalleen.

Aukko on pieni kuntokajakkiin verrattuna.
Kuvasta käy ilmi aukon yläviisto sijoittelu.


Kajakki tykkää olla kyljellään pohjan voimakkaan soikeuden
ja pitkittäisen banaanimuodon takia.
Iso pohjaperäsin on vahvasti takaviistossa.

Edessä kuivatilan seinänä toimii n. 5 cm paksu solumuovi
joka on tiivistetty kuivatilan puolelta massalla.

Näkymä taka-aukosta. Kaksi kirkasta kohtaa on
kansiköysien kiinnityspisteiden syvennykset.




18. maaliskuuta 2012

Kajakki Suomessa

Valkoinen Sea Vanquish köllöttelee nyt Welhonpesässä. Viikon 13 alkupuolella ilmeisesti kotiutumassa Turkuun. Osa seuran melojista on jo aloitellut avomerikautta hieman etelämpänä mutta eiköhän parin viikon päästä ole Pitkäsalmenkin jäät lähteneet. Isäni soitteli että oli aloittanut kauden Nauvossa eilen. Peijakas.

Kajakin takakansi on ilmeisesti niin kapea ja pyöreä muodoltaan ettei siihen saanut kumiluukkua laitettua. Etukannen oikealla puolella on samanlainen muovinen tarkistusluukku kuin Viperissäkin oli, 1,5l pullo menee siis juuri ja juuri sisään.

Takaluukku on toteutettu samankokoisena tarkistusluukkuna. Kansi on jätetty paljaaksi ja luukku löytyykin penkin takana olevasta välilaipiosta. Takatilaa pakatessa pitänee laittaa iso kuivasäkki ensin luukusta sisään ja täyttää se sitten sopivassa järjestyksessä tarvike kerrallaan ja lopuksi sujauttaa korkki kuivapussin kahvan läpi ennen luukun sulkemista. Näin pussi pysyy korkissa olevalla pidikenarulla paikallaan eikä karkaa käden ulottumattomiin.

Aukoton takakansi jäykistänee kajakkia jonkin verran.

Hain autovarastosta kellarin hajuiset neopreenirannekkeet, kansivalon ja muuta tarpeellista sälää kauden aloitukseen. Kaikki välineet pitäisi käydä ensi viikon aikana läpi, pestä, tehdä tiiveyskokeet ja tarvittaessa paikata.

Sea Vanquishin peräsin ulottuu sen verran alas että kajakin säilytyspaikkaan pitää modata retkipatjasta muutaman kerroksen korottava pehmuste ettei alakerran kajakki jää siihen aukosta kiinni.

Tässä välissä on taas tullut käytyä uimahallimelonnassa ja olinpa muutaman kerran melontaergometrillä ja kuntosalillakin.

14. helmikuuta 2012

Kajakki tilattu

Laitoin valkoisen Nelo Sea Vanquishin tilaukseen.

Kajakki on 5,65 m pitkä ja leveyttä löytyy kokonaiset 43 cm. Ennen kuin meloin kuntoilumielessä, käytin paljon seuran Avalon Melanie -retkikajakkia joka oli 16 cm pitempi ja 15 cm leveämpi. Ainakin pituuden puolesta tuo uusi sopinee mainiosti lähisaaristossa kruisailuun.

Viperistä viisastuneena valitsin taakse Kajak Sportin pyöreän luukun, joka on käytössäni riittävän tilava ja painaa puolet ovaalista kilon mötikästä. Eteen tulee joko samanlainen auki kierrettävä muoviluukku kuin Viperissä oli, eli 1,5l pullo mahtuu juuri ja juuri sisään, tai hieman isompi kumiluukku riippuen siitä kumpi kajakin kanteen paremmin sopii.

Nelo ei suositellut ensiksi ajattelemaani A1 lasikuiturakennetta sen ollessa liian pehmeä kaikkein pystysuorimmilla pinnoilla, joten materiaaliksi tulee hiilikuitu/kevlar epoksi vakuumi – WWR:ksi kutsutaan valikoimassa. Tarkoittaa siis Wild Water Racingia.

Jalkatueksi tulee tuttuun tapaan täyskokoinen levy ja pullbariksi kaareva hiilikuitulevy. Penkkinä Nelon perus-penkki, pidemmille matkoille pitänee keksiä jonkinlainen purkkaviritys istuinmukavuuden parantamiseen. GurneyGearsin Bumfortable kävi mielessä, mutta se on lähes sadan euron hintaan vähän turhan tyyris.

Tässä on 24 cm lyhyempi aukko kuin Viperissä, joten otin kansiköydet mukaan. Eteen saisi ehkä pysymään jonkinlaisen kartan. Toinen asia onkin, kuinka kauan kajakilla pitää meloa ennen kuin tasapainon puolesta uskaltaa katsoa alaspäin :) Köydet myös siksi, että talven uimahallimelonnoissa kilpurilla on tullut todettua köysien tarve kippaustilanteessa. Köydestä on huomattavasti helpompi tarrata kiinni kuin kajakin pinnasta.

Odotus alkakoon.

12. helmikuuta 2012

Kilpurista palloilua

Tänään oli pitkästä aikaa uimahallilla jotain uutta tekemistä. Heittelimme Jarin kanssa koppeja pallolla Plastex Aresin ja koskarin välillä. Ensimmäiset pari yritystä päättyi heti kaatumiseen, mutta seuraavilla koppeja alkoi tulemaan ja heittäminenkin alkoi onnistumaan. Olisinko saanut viisi–kuusi onnistunutta heittoa perätysten.

Huomasin, että kajakki tukevoitui aivan hitusen juuri ennen koppia käsien ottaessa palloa vastaan. Johtuisikohan tämä ponnistavasta liikkeestä, jossa kajakki painuu samalla aavistuksen vettä vasten tai siitä, että ylipäänsä katsoo vähän ylemmäs kuin normaalisti.

Palloilusta oli välitöntä hyötyä tasapainoiluun. Tämän jälkeen sain tehtyä eteen–taakse -siirtymiä ilman melaa ja pystyin nostamaan kädet suoraan ylös ilman kaatumista. Ehdottomasti lisää heittelyä ennen seuraavan kauden alkua.

Harjoittelin alatukea ja sivuttaissiirtymiä, molemmat sujuvat tuon tuosta, joka kerralla paremmalla varmuudella.

Löysin myös käsieskimon josta en pääse ylös. Kämmenet yhdessä liike tuntui tehottomalta ja siinä vaiheessa kun normaalisti olisi jo pinnalla, pää sojoitti suoraan alaspäin.

su 12.2. - 1,5h

Väliaika: hiihtoa ja luistelua

Edellisissä kolmessa uimahallimelonnassa ei tapahtunut mitään merkittävästi poikkeavaa aikaisempaan verrattuna, joten jätin niissä kekkaloinnit sepustamatta.

Tammikuun jälkeen olen jatkanut viime vuonna alkanutta hiihtoharrastusta, nyt sujuu muukin kuin tasatyöntö :) Kävin Vaarniemen näköalatornilla myrskyn jälkeen luikkimassa perinteisillä suksilla kaatuneiden mäntyjen välistä. Alas tulo oli jokseenkin haastavaa mutta sitäkin hauskempaa. Suksilla pääsee yllättävän kovaa ja niillä on mukava mennä sellaisista paikoista joista ei lumettomana aikana pääse.

Lisäksi olen luistellut ja muuten vain reippaillut ulkona. Pojan Stiga saa hyvät vauhdit meren jäällä, kun vetää luistellen.

Melontaergometri ja kuntosali on saanut toistaiseksi odottaa.

1. tammikuuta 2012

Pitkäsalmi jäässä

Eilen ei vielä ollut merkkiäkään jäätymisestä. Nyt oi kuitenkin muutaman millin rouskuva jää niin pitkälle kuin laiturilta erotti.

Meloin Marathon Swiftillä muutaman metrin avoimella, ja vaihdoin sitten kajakkiin jolla tein ensimmäiset yli parin kilometrin lenkkini. Viking tuntui lupsakalta. Penkki on kuntokajakkeihin verrattuna sen verran upoksissa, että takamus jäätyy – jakkara toimii paremmin kylmällä.

Kajakista kuului sen verran kumea rouske että lenkki jäi laiturin kierroksi.

su 1.1. - laiturin kierto