31.12. - 6 km
31. joulukuuta 2011
Uuden vuoden vastaanotto
Kävin tsekkaamassa hirvensalon ilotulitusantia kajakista käsin. Lähes peilityyni ja tuuleton ilma sopi pimeämelontaan hyvin ja Marathon Swiftillä uskalsi vähän katsella ympärilleen kun sopiva tulitus osui kohdalle.
18. joulukuuta 2011
Ikävä takaisku
Uimahallimelonnassa huomasin ajan mittaa unohtaneeni kuinka euromelaa käytetään. Eteenpäin pääsee kyllä, mutta jotenkin onnistun kääntymisissä, sivuttaissiirtymässä ja eskimoissa sivaltamaan melan reunalla niin, että mela ei tue lainkaan. Ikään kuin veitsellä vetäisi siis.
Kuppimelan muoto ja erityisesti L/C-kirjaimen muotoinen lippa toimii aivan eri lailla vedessä. Pitäisikin varmaan opetella taas perusmelan käyttö, ettei aivan kokonaan unohdu.
Kuppimelan muoto ja erityisesti L/C-kirjaimen muotoinen lippa toimii aivan eri lailla vedessä. Pitäisikin varmaan opetella taas perusmelan käyttö, ettei aivan kokonaan unohdu.
su 18.12. - 1,5h
Kirkkoherra
Meloin tänään saman lenkin kuin eilen, tällä kertaa satoi ja oli pari astetta lämpimämpää. Menomatka Kirkkoherralle oli vähän rodeomaista lyhyen sivu/ristiaallon muljautellessa kajakkia sinne sun tänne. Pienessä tuulessa on mukavampi meloa kun on edes vähän aaltoa. Silloin kevyt kajakki pysyy tavallaan paremmin tuulensuojassa aaltoja sivaltaessaan.
Takaisin tullessa sain tähän mennessä parhaat surffit lähes koko lemun aukon yli. Kesäisellä nauvon melonnalla surffin pituus oli moninkertainen, mutta tämä oli jotenkin vaivaton ja toimiva.
Melonnan jälkeen oli loistofiilis ja illalla yläselän lihakset jumissa sopivasti.
Takaisin tullessa sain tähän mennessä parhaat surffit lähes koko lemun aukon yli. Kesäisellä nauvon melonnalla surffin pituus oli moninkertainen, mutta tämä oli jotenkin vaivaton ja toimiva.
Melonnan jälkeen oli loistofiilis ja illalla yläselän lihakset jumissa sopivasti.
su 18.12. - 10 km
17. joulukuuta 2011
Lämpötila 2,5 °C, merivesi 4,2 °C
Lemun aukon kohdalla oli ainakin kahden kilometrin pituinen ja pari metriä leveä vaahtovana, joka tuli Kuusiston salmen suunnasta.
Merivesi oli vaalean ruskeaa ja haisi vahvasti pellolle.
Viime sunnuntain uimahallimelonnassa jätin kilpurin varastoon ja keskityin yleiseen pöhköilyyn.
la 17.12. - 10 km
uimahallimelontaa su 11.12. - 1.5h
6. joulukuuta 2011
Nelo Vanquish XXL
 |
| NeloVanquish XXL |
Seuran kilpamelojilla oli menossa melontakeskuksella kuntosalitreenit ja kävi niinkin hyvä tuuri, että sain testata Miika Dietrichin Nelo Vanquish XXL-kajakkia. Jouduin siirtämään jalkatukea sen verran taaksepäin, ettei tiller barista näkynyt päätäkään – peräsin virran vietävänä siis. Tästä huolimatta kokemus oli hyvin positiivinen, vaikkakin 3 vetoa + melaperäsin-tyyli olikin ehkä huvittavan näköistä.
 |
| Aukko on noin 10 cm lyhyempi kuin Viperissä ja istuessa tuntuu kuin penkki jatkuisi korkealle ylös kapeahkon, mutta erittäin mukavan ohjaamon takia. |
Pysyin pystyssä noin puolitoista tuntia kestäneen melonnan ja tämä vielä ilman kaatumisen pelkoa. Vanquish tuntui ehkä osaltaan hieman painavammille suunnitellun runkonsa takia leppoisalta ja anteeksiantavalta ja samalla pirun nopealta.
 |
| Nelo Vanquishin pohja on voimakkaasti U:n muotoinen ja kajakki kippaakin mielellään kyljelleen pukeilla. |
Joku on netin syövereissä valitellut Sea Vanquishin olevan enemmänkin pidennetty Vanquish kuin merikajakki – toivon tämän olevan totta, sen verran leveän hymyn tuo sai aikaan.
Vanquishia pitää ehdottomasti koittaa vielä uudestaan hyvin säädetyn tiller barin kanssa.
ti 6.12 - 2 km
3. joulukuuta 2011
Pitkäsalmen kiertoa
Lämpötila 0°, merivesi hieman yli 5°. Laituri valkoisen jäähuurun peitossa, kajakki liukui tuulen mukana karkuun.
Kirkkaassa auringonpaisteessa oli ilo meloa. Fleecekerrasto + kahdet villasukat oli juuri sopiva välivaatetus ja ilma oli raikas.
Olin ensi kertaa sitten kesän liikkeellä ennen yhtätoista. Pitkäsalmella oli neljä kalastavaa / verkkoja kokevaa pienvenettä ja taisi muutama onkijakin olla rantakallioilla.
Pääsin vedon päälle hyvin ja tuntui kuin melontatekniikasta olisi karsiutunut jotain turhaa pois. Vielä pitäisi lavan vedestänostovaihetta viilata ajatuksen kanssa, jotta roiskiminen vähenisi.
Kirkkaassa auringonpaisteessa oli ilo meloa. Fleecekerrasto + kahdet villasukat oli juuri sopiva välivaatetus ja ilma oli raikas.
Olin ensi kertaa sitten kesän liikkeellä ennen yhtätoista. Pitkäsalmella oli neljä kalastavaa / verkkoja kokevaa pienvenettä ja taisi muutama onkijakin olla rantakallioilla.
Pääsin vedon päälle hyvin ja tuntui kuin melontatekniikasta olisi karsiutunut jotain turhaa pois. Vielä pitäisi lavan vedestänostovaihetta viilata ajatuksen kanssa, jotta roiskiminen vähenisi.
la 3.12. - 12 km
27. marraskuuta 2011
26. marraskuuta 2011
Kesäinen kierros
Kirkkaassa auringonpaisteessa Pitkäsalmi näytti kesäiseltä. Vesi tuntuu jotenkin paljon raskaammalta kuin aiemmin.
La 26.11 - 10 km
20. marraskuuta 2011
Pakkopaitaeskimoita
Tutulla koskarilla pakkopaitaeskimot onnistui helposti. Sain jopa tehtyä neljä suht siistiä moista putkeen. Olin viime kerralla pitänyt kämmenet hauisten päällä, kun nyt pidin kädet ranteisiin asti kainaloissa.
Harjoittelin mm. pää alaspäin uimista kajakin kanssa + sivuttaissiirtymää kahdeksikkovedolla seisten ynnä muuta yhtä järkevää.
Kilpuri pysyi alla helposti ja liikkuminen ympäri allasta kävi miltei ilman tuentoja. Tein tasapainoharjoitteena "varjomelontaa" ilman melaa. Tämä osoittautui melko haastavaksi, eli varmasti ensi kerralla uudestaan.
Olisi hienoa koittaa tuollaista uudemman mallista kilpakajakkia lenkillä, kunhan vedet taas lämpenee ensi vuonna.
Harjoittelin mm. pää alaspäin uimista kajakin kanssa + sivuttaissiirtymää kahdeksikkovedolla seisten ynnä muuta yhtä järkevää.
Kilpuri pysyi alla helposti ja liikkuminen ympäri allasta kävi miltei ilman tuentoja. Tein tasapainoharjoitteena "varjomelontaa" ilman melaa. Tämä osoittautui melko haastavaksi, eli varmasti ensi kerralla uudestaan.
Olisi hienoa koittaa tuollaista uudemman mallista kilpakajakkia lenkillä, kunhan vedet taas lämpenee ensi vuonna.
Su 20.11. - 1,5h
16. marraskuuta 2011
Tähtitaivas kattona
Kymmenen kilometrin Pitkäsalmen lenkki välillä satama-allas – Papinsaari. Vajalla oli muutama soutaja treenaamassa. Yksi tokaisi, että oli varmaan kylmä ja pimeä. Pimeä kyllä, mutta lämmintä kuin saunassa, vastasin.
Kun on varusteet kohdallaan, ei kylmyys, viima ja kosteus tunnu. Pidän aina sellaiset vaatteet päällä, joilla on mukava uida rantaan.
Tähtitaivas jaksaa olla yhtä ihmeellinen kerta toisensa jälkeen.
Kun on varusteet kohdallaan, ei kylmyys, viima ja kosteus tunnu. Pidän aina sellaiset vaatteet päällä, joilla on mukava uida rantaan.
Tähtitaivas jaksaa olla yhtä ihmeellinen kerta toisensa jälkeen.
ke 16.11. - 10 km
13. marraskuuta 2011
Uimahallimelontaa
Hallilla oleva Plastexin kilpuri onkin Ares 370, joka on kuulemma jonkin verran vakaampi kuin viimevuotinen Kirton Tiger. 370 viittaa kajakin leveyteen, joten ei mikään ihme että vähän tiukkaa tekee :)
Lisäsin vaikeusastetta 4-5 cm paksujen vaahtomuovilevyjen muodossa. Neljä levyä penkin päällä oli vielä mukava olla. Viidennen kanssa olo oli vielä hyvä, mutta kajakki kippasi vähän odottamattomasti ja päätin jättää siihen.
Seisten kajakissa pysyin pystyssä ehkä puoli minuuttia.
Tuon kiikkeryystestin jälkeen "normaali" istuin tuntui helpolta. Pitääkin testata Marathon Swiftiä vaikkapa läppämalliset pelastusliivit penkin päällä. Siinä saisi matalan penkin hieman korkeammaksi ja samalla vähän lisäeristystä kylmenevään meriveteen ;)
Pakkopaitaeskimo ei vielä mennyt koskarilla, mutta sain sen sentään kulkemaan suoraan kuppimelan kanssa.
Pitäisi löytää jotain järkevää tekemistä uimahallimelontoihin, ettei mene kekkaloimiseksi.
Lisäsin vaikeusastetta 4-5 cm paksujen vaahtomuovilevyjen muodossa. Neljä levyä penkin päällä oli vielä mukava olla. Viidennen kanssa olo oli vielä hyvä, mutta kajakki kippasi vähän odottamattomasti ja päätin jättää siihen.
Seisten kajakissa pysyin pystyssä ehkä puoli minuuttia.
Tuon kiikkeryystestin jälkeen "normaali" istuin tuntui helpolta. Pitääkin testata Marathon Swiftiä vaikkapa läppämalliset pelastusliivit penkin päällä. Siinä saisi matalan penkin hieman korkeammaksi ja samalla vähän lisäeristystä kylmenevään meriveteen ;)
Pakkopaitaeskimo ei vielä mennyt koskarilla, mutta sain sen sentään kulkemaan suoraan kuppimelan kanssa.
Pitäisi löytää jotain järkevää tekemistä uimahallimelontoihin, ettei mene kekkaloimiseksi.
su 13.11. - 1,5h
Pitkäsalmen kiertoa
Mukava Pitkäsalmen kierto vihdoin pienpienessä aallokossa. Täysin tasaisella vedellä on vähän puuduttavaa meloa.
Melojia näyttää taas olevan vähän enemmän liikkeellä muutaman viikon hiljaiselon jälkeen.
Melojia näyttää taas olevan vähän enemmän liikkeellä muutaman viikon hiljaiselon jälkeen.
su 13.11. - 11 km
12. marraskuuta 2011
Savumerkkejä
Tänään oli ilmeisesti kansallinen nuotiopäivä. Piti alun perin kiertää Rövarholm, mutta vastassa näytti olevan sen verran sankka savu, että suuntasin Kulhon kiertoon mieluummin.
Veden pinta näytti erehdyttävästi kirkkaalta jäältä ja vesi tuntui muutenkin jo vähän erilaiselta kuin kesällä, vaikka onkin vielä hieman alle 9°C.
Tein lenkin loppuun päätöksen, että seuraavat kaksi kilsaa vetäisin täysillä ja tuossakin matkassa sai jo vähän pakottaa kroppaa jatkamaan, kun leppoisampi meno olisi maistunut. Tuollaisen kovemman pätkän voisi ottaa tavaksi, siitä tulee sellainen pieni itsensä ylittämisen fiilis, joka osaltaan tekee melonnasta mielekkäämpää.
la 12.11 - 13 km
8. marraskuuta 2011
Kuutamomelontaa
Kuutamo + pläkä oli tosi vaikuttava yhdistelmä. Auton mittari näytti 4.5°C, mutta lämmin merivesi aikaansai pehmeän tuulenhöngähdyksen ja melonta oli mukavaa. Tein lenkkiä Pitkäsalmen ympäri rannan läheisyydessä, jossain kohtaa omat aallot tuli vastaan – muita veneilijöitä ei näkynyt.
Ti 8.11 - 11 km
6. marraskuuta 2011
Uimahallimelontaa
Kauden ensimmäinen uimahallimelonta takana, oli mukava räpiköidä välillä lämpimässä vedessä.
Tällä kertaa hallilla on kilpurina ilmeisesti Plastex Athena (520 x 40 cm). Nimestä en ole aivan varma, ainakin Plastexin nettisivujen perusteella näyttäisi samalta. Kajakki vaikutti tyhjänä suurinpiirtein yhtä kiikkerältä kuin seuran vanhantyyppinen Elio, mutta heti penkille istuutumisen jälkeen tuo tuntui paljon mukavammalta (Vaikka kajakkiin mahtui juuri ja juuri istumaan ohjaamon kapeuden takia).
Sivuttaissiirtymä kahdeksikkovedon avulla onnistui helposti ja tasapainottelu melalla ja ilman meni hyvin. Ei kaatumisia tällä kertaa.
Testasin koskikajakilla muutaman eskimokäännöksen, tulivat takaraivosta kuten viime talvena. Oikeastaan hieman rauhallisempina kun tajusin käyttää lantiota melaa enemmän.
Käsieskimo kahdella ja yhdellä kädellä sujui helposti, mutta ilman käsiä käännös jäi aina asentoon, jossa kajakki on lähes kääntynyt, mutta pää on vielä noin 10 cm veden alla. Ehkä ensi kerralla sitten.
Eteenpäin melonta koskarilla + kuppimelalla onnistui naurettavan huonosti, tuntui enemmän paikallaan kääntymiseltä. Vaatii vähän totuttelua taas tuo.
Tällä kertaa hallilla on kilpurina ilmeisesti Plastex Athena (520 x 40 cm). Nimestä en ole aivan varma, ainakin Plastexin nettisivujen perusteella näyttäisi samalta. Kajakki vaikutti tyhjänä suurinpiirtein yhtä kiikkerältä kuin seuran vanhantyyppinen Elio, mutta heti penkille istuutumisen jälkeen tuo tuntui paljon mukavammalta (Vaikka kajakkiin mahtui juuri ja juuri istumaan ohjaamon kapeuden takia).
Sivuttaissiirtymä kahdeksikkovedon avulla onnistui helposti ja tasapainottelu melalla ja ilman meni hyvin. Ei kaatumisia tällä kertaa.
Testasin koskikajakilla muutaman eskimokäännöksen, tulivat takaraivosta kuten viime talvena. Oikeastaan hieman rauhallisempina kun tajusin käyttää lantiota melaa enemmän.
Käsieskimo kahdella ja yhdellä kädellä sujui helposti, mutta ilman käsiä käännös jäi aina asentoon, jossa kajakki on lähes kääntynyt, mutta pää on vielä noin 10 cm veden alla. Ehkä ensi kerralla sitten.
Eteenpäin melonta koskarilla + kuppimelalla onnistui naurettavan huonosti, tuntui enemmän paikallaan kääntymiseltä. Vaatii vähän totuttelua taas tuo.
su 6.11 - 1,5 h
Vauhdin hurmaa
Meloin tänään jo tutuksi tulleella Plastex Marathon Swiftillä lenkin Vihtilän ja hirvensalon sillan ympäri. Kajakki toimi kuin ajatus ja ainoana menoa rajoittavana tekijänä oli oma kunto. Vastatuuleen sai päästellä täysillä ja myötäiseen sain muutamat hyvät surffit.
Vajan ohitusmatkalla jahtasin Melaniella tai Vivianella melonutta miestä, joka sai selvästi paremman hyödyn myötätuulesta. Johtuisikohan kajakin pohjan muodosta, tasaisemman pohjan luulisi ottavan enemmän menovoimaa aalloista kun pyöreämpi reagoi vähemmän…?
Tämän lenkin jälkeen olo oli vähän naatti ja leveät selkälihakset tulessa.
Vajan ohitusmatkalla jahtasin Melaniella tai Vivianella melonutta miestä, joka sai selvästi paremman hyödyn myötätuulesta. Johtuisikohan kajakin pohjan muodosta, tasaisemman pohjan luulisi ottavan enemmän menovoimaa aalloista kun pyöreämpi reagoi vähemmän…?
Tämän lenkin jälkeen olo oli vähän naatti ja leveät selkälihakset tulessa.
Su 6.11. - 14 km
5. marraskuuta 2011
Lämpötila 7 °C, merivesi 9,2 °C
Pitkäsalmella puikkelehtimista kohtuullisessa aallokossa. Muutamat hyvät surffintyngät tuli, valtaosasta aaltoja tuli tosin sivallettua vauhdilla läpi.
Kiristin hieman peräsimen vaijereita eikä tuulihakeutuvuutta enää juurikaan huomannut.
Parilla viime kerralla kuivapuvun alla oli fleecekerrasto, jonka korvasin tällä kertaa juoksuhousuilla,villahousuilla + kahdella teknisellä paidalla. Paljon mukavampi yhdistelmä, eikä ylikuumenemista ilmene toisin kuin fleeceillä.
Kiristin hieman peräsimen vaijereita eikä tuulihakeutuvuutta enää juurikaan huomannut.
Parilla viime kerralla kuivapuvun alla oli fleecekerrasto, jonka korvasin tällä kertaa juoksuhousuilla,villahousuilla + kahdella teknisellä paidalla. Paljon mukavampi yhdistelmä, eikä ylikuumenemista ilmene toisin kuin fleeceillä.
la 5.11. - 14 km
30. lokakuuta 2011
Tuulihakeutuva ohjus
Pienessä aallossa Vihtilän kierto Plastex Martathon Swiftillä. On kyllä mukava paatti, kunhan pysyy poissa tuulesta.
Takaisintulomatkalla Papinsaaren ohi pitkäsalmelle tullessa aallokko oli myötäinen ja ajattelin meloa suorinta reittiä melontakeskuksen laiturille, laivaliikennettä kun ei ollut yhtään. Sitten tuli puuskainen tuuli suoraan vasemmalta, Vihtilän suunnasta kaislikon yli.
Kajakista paljastui ikävä tuulihakeutuvuus, nokka pakottui tovin vastaan pyristeltyäni suoraan vastatuuleen ja sitten pitikin meloa melkein rantaan asti ennen kuin pääsi sinne minne halusi. Viperissä oli vähän samankaltaista käyttäytymistä, mutta se tuntui noin kymmenesosalta tästä.
Viperissä oli pikkuperäsimen edessä vielä pienempi, pohjaan liimattu kaislaohjain, joka ilmeisesti helpotti tuulessa melomista minikölinä. Tuollainen pitäisi löytyä joka paatista, jos veikkaukseni nyt osuu oikeaan.
su 30.10 - 10 km
23. lokakuuta 2011
Ryövärinholma
Ryövärinholman kierto peilityynellä. Kaislan kärjessä istuneen hyttysen erotti selkeästi heijastuksesta.
su 23.10 - 13 km
21. lokakuuta 2011
Hämärä Vihtilän kierto
Leppoisa iltalenkki Vihtilän ympäri parin retkimelojan kanssa. Tyyni + tähtitaivas toimi aika hyvin.
pe 21.10 - 10 km
17. lokakuuta 2011
Kylmän veden reskutusta
Sain iloiseksi yllätykseksi kutsun kylmän veden reskutus-iltaan. Kahden kilometrin lämmittelylenkin jälkeen harjoittelimme omatoimisesti reilun tunnin melontakeskuksen laiturin läheisyydessä.
Tutustuin paremmin Plastex Marathon Swiftin käyttäytymiseen nojaillessa ja erilaisten tukien kanssa.
Kajakki on sen verran vakaa, että seisominen onnistui melko helposti jopa pienessä aallokossa. Jutun juju on pullbar, josta toinen jalka vetää samalla kun toinen ponnistaa penkin edestä.
Alan olla sinut tuon kajakin kanssa. Aika hassua, kun ajattelee, että viime kauden lopussa en uskaltanut meloa vetoakaan Marathon Swiftillä sen kiikkeryyden takia.
Testasin samalla kaksiosaisen kuivapuvun vedenpitävyyttä ja hienostihan se piti. Akilleen kantapäänä Yak Conquestin "avoin" retkityylinen kaula-aukko, josta vesi pienen pieninä annoksina valui alaspäin. Fleecekerrasto toimi loistavasti ja hetken viileämmän olon jälkeen oli taas lämmin ja suht kuiva.
Uin tuon tunnin aikana 6-7 kertaa ja lopetin harjoittelun, kun alkoi tuntumaan siltä että istun vesilätäkössä – tuo lätäkkö kuivahousujen väärällä puolella.
Nyt iltasaunaan.
Tutustuin paremmin Plastex Marathon Swiftin käyttäytymiseen nojaillessa ja erilaisten tukien kanssa.
Kajakki on sen verran vakaa, että seisominen onnistui melko helposti jopa pienessä aallokossa. Jutun juju on pullbar, josta toinen jalka vetää samalla kun toinen ponnistaa penkin edestä.
Alan olla sinut tuon kajakin kanssa. Aika hassua, kun ajattelee, että viime kauden lopussa en uskaltanut meloa vetoakaan Marathon Swiftillä sen kiikkeryyden takia.
Testasin samalla kaksiosaisen kuivapuvun vedenpitävyyttä ja hienostihan se piti. Akilleen kantapäänä Yak Conquestin "avoin" retkityylinen kaula-aukko, josta vesi pienen pieninä annoksina valui alaspäin. Fleecekerrasto toimi loistavasti ja hetken viileämmän olon jälkeen oli taas lämmin ja suht kuiva.
Uin tuon tunnin aikana 6-7 kertaa ja lopetin harjoittelun, kun alkoi tuntumaan siltä että istun vesilätäkössä – tuo lätäkkö kuivahousujen väärällä puolella.
Nyt iltasaunaan.
ma 17.10 - 2 km
16. lokakuuta 2011
Hyinen istunto
Meloin ASA:lla Hirvensalon sillalle ja takaisin, puolivälissä piti lähentää jalkatukea ja tämä onnistui helposti laituriin nojaten. Tämä kertoo hieman jo kajakin vakaudesta, kiikkerämmällä ei tulisi mieleenkään irrottaa jalkatukea vesillä.
ASAn keula muistuttaa muodoltaan hieman suoristettua lenkkimakkaraa. Aivan kärki on terävä, mutta ensimmmäisen metrin jälkeen kajakki on suht tasaleveä aukon takaosaan asti. Viper on muodoltaan selvästi kiilamainen verrattuna tuohon.
Tuossa istui niin matalalla, että kapeassa ohjaamossa sivuja vasten olleet reidet ehti hieman kylmettymään vajaan neljän kilometrin pätkällä.
Hetken tuumailtuani nostin vajan perältä pölyisen Struer X-Lancerin ja suuntasin taas samaiselle sillalle. Kajakki oli ihan eri maata ASAn rinnalla, vaikka rungon muoto onkin melko lähellä. Meloin ensimmäistä kertaa täysillä niin, että saan melan pystysuorassa veteen ilman sen kummempia pelkoja kanteen osumisesta. X-Lancer on rauhallinen ja helppo meloa, mutta tuulessa aivan mahdoton ainakin tällä kertaa.
Ehkä peräsimen vaijerit oli löysällä tai kuivahousut estivät niiden liikkeen tai meloja ja näin myös kajakin painopiste oli liian takana. Pienestäkin tuulenvireestä keula sojoitti suoraan vastatuuleen.
ASAn keula muistuttaa muodoltaan hieman suoristettua lenkkimakkaraa. Aivan kärki on terävä, mutta ensimmmäisen metrin jälkeen kajakki on suht tasaleveä aukon takaosaan asti. Viper on muodoltaan selvästi kiilamainen verrattuna tuohon.
Tuossa istui niin matalalla, että kapeassa ohjaamossa sivuja vasten olleet reidet ehti hieman kylmettymään vajaan neljän kilometrin pätkällä.
Hetken tuumailtuani nostin vajan perältä pölyisen Struer X-Lancerin ja suuntasin taas samaiselle sillalle. Kajakki oli ihan eri maata ASAn rinnalla, vaikka rungon muoto onkin melko lähellä. Meloin ensimmäistä kertaa täysillä niin, että saan melan pystysuorassa veteen ilman sen kummempia pelkoja kanteen osumisesta. X-Lancer on rauhallinen ja helppo meloa, mutta tuulessa aivan mahdoton ainakin tällä kertaa.
Ehkä peräsimen vaijerit oli löysällä tai kuivahousut estivät niiden liikkeen tai meloja ja näin myös kajakin painopiste oli liian takana. Pienestäkin tuulenvireestä keula sojoitti suoraan vastatuuleen.
Kun tuon tuulikäyttäytymisen saisi kuntoon, tässä olisi sopivassa suhteessa adrenaliinia ja endorfiinia vapauttava tapaus :)
su 16.10 - 8 km
13. lokakuuta 2011
Hämärää melontaa
Bongasin seuran keskustelupalstalta hämärämelonnan ja liityin yhdeksänhenkiseen joukkoon Plastex Marathon Swift-kuntokajakilla. Meloimme leppoisasti Harsholman ympäri, noin viidentoista kilometrin matkan pariin tuntiin. Aallokko oli normaalia ja tuuli puuskittaista, odotellessa paikallaan pysyminen oli vähän epämukavaa, heti vauhtiin päästyä kuitenkin ihan jees.
Merikajakit pomppivat aallokossa, mutta Marathon Swift meni aalloista läpi kuin torpedo. Kajakin keula on melko matala ja näin sivutuulessa ym. melonta oli helppoa.
Erittäin positiivinen ensilenkki kajakille.
Merikajakit pomppivat aallokossa, mutta Marathon Swift meni aalloista läpi kuin torpedo. Kajakin keula on melko matala ja näin sivutuulessa ym. melonta oli helppoa.
Erittäin positiivinen ensilenkki kajakille.
to 13.10 - 15 km
8. lokakuuta 2011
Välikajakki
Testailin tänään "välikajakkia" siksi aikaa kunnes saan uuden käsiini.
Viper 55
Tein alkuun pienen lenkin Viper 55:llä, joka tuntui pistävän vastaan kohtuuttomasti verrattuna 51 leveään. Tyrmäys heti ensimmäisessä erässä tälle siis.
Plastex Marathon Swift
Tämä oli paljon mukavampi kuin 55 ja meloin noin viiden kilometrin lenkin.
ASA
Toivottoman ahtaasta ohjaamosta huolimatta tämä oli näistä paras. Kajakki istuu kuin neopreenisukka ja estää kapeudellaan ja penkin housuihin kiinni tarraavalla päällyksellä lantion käytön vartalon kierrossa, mutta on ehkä edellisestä johtuen erittäin helppo hallita, eikä vaikuta juurikaan kiikkerältä.
Keula on todella matala ja pienessä surffissa ensimmäinen metri kajakista menee helposti sukelluksiin, mikä ei oikein tunnu mukavalta.
Tyynelle tämä voisi olla mukava välikajakki. Pitää vielä koittaa jotain korkeampikeulaista.
Melonta kahdella viimeisellä oli mukavaa, kun sain päästeltyä täysillä ilman pelkoa horjahduksestakaan. Viper 51:n kaltaista ei kuitenkaan aallokko-ominaisuuksiltaan seuralta oikein löydy.
Viper 55
Tein alkuun pienen lenkin Viper 55:llä, joka tuntui pistävän vastaan kohtuuttomasti verrattuna 51 leveään. Tyrmäys heti ensimmäisessä erässä tälle siis.
Plastex Marathon Swift
Tämä oli paljon mukavampi kuin 55 ja meloin noin viiden kilometrin lenkin.
ASA
Toivottoman ahtaasta ohjaamosta huolimatta tämä oli näistä paras. Kajakki istuu kuin neopreenisukka ja estää kapeudellaan ja penkin housuihin kiinni tarraavalla päällyksellä lantion käytön vartalon kierrossa, mutta on ehkä edellisestä johtuen erittäin helppo hallita, eikä vaikuta juurikaan kiikkerältä.
Keula on todella matala ja pienessä surffissa ensimmäinen metri kajakista menee helposti sukelluksiin, mikä ei oikein tunnu mukavalta.
Tyynelle tämä voisi olla mukava välikajakki. Pitää vielä koittaa jotain korkeampikeulaista.
Melonta kahdella viimeisellä oli mukavaa, kun sain päästeltyä täysillä ilman pelkoa horjahduksestakaan. Viper 51:n kaltaista ei kuitenkaan aallokko-ominaisuuksiltaan seuralta oikein löydy.
la 8.10 - 13 km
Viper lähti Tšadiin
 |
| Nelo Viper 51 auton katolla. |
3. lokakuuta 2011
Säätöä
Huomasin tuossa, että edellisen kajakkitestauksen jäljiltä olin laittanut jalkatuen liian kauas ja pistin sen nyt pari senttiä lähemmäs. Jalat pääsevät taas paremmin työskentelemään ja ainakin tuntuisi siltä, että vauhti vastaa totuttua muutaman viimekerran hidastelusta poiketen.
Oli hienoa meloa pimeässä peilityynellä pitkäsalmella :)
Oli hienoa meloa pimeässä peilityynellä pitkäsalmella :)
ma 3.10 - 5 km
2. lokakuuta 2011
Valtakunta myslipatukasta
Kävin päivälenkillä Kirjalansalmen sillalla. Matkaksi tuli noin seitsemäntoista kilometriä ja aikaa kului hieman yllättäen tasan kaksi tuntia. Menomatkalla oli reipas vastatuuli ja suht levoton aallokko ja paluumatkalla energia loppui täysin kun matkaa oli vielä noin kolmasosa jäljellä.
Lenkkiä edeltävä vihanneskeitto ei selvästikään riittänyt ja pitääkin jatkossa huolehtia paremmin ettei bensa lopu kesken.
Lenkkiä edeltävä vihanneskeitto ei selvästikään riittänyt ja pitääkin jatkossa huolehtia paremmin ettei bensa lopu kesken.
su 2.10. - 17 km
1. lokakuuta 2011
Tiistaimelojien kauden päätösmelonta
Tuli tuollaisellekin vahingossa osallistuttua :) Kirkkoherran kierrolta palatessani näin viiden melojan ryhmän kääntyvän Pitkäsalmelle ja liityin hetkeksi joukkoon. Mukava meloa välillä vähän rennommin.
la 1.10. - 10 km
28. syyskuuta 2011
Seuran syystalkoot
Tänään pistettiin seuran vaja talvikuntoon pienehköllä porukalla. Itse myöhästyin startista noin tunnin, mutta onneksi hommia riitti vielä hetkeksi ennen grillailua.
Kysyin, kuinka hankalaa olisi saada kajakki varsinaisen vajan sisäpuolelle säilytykseen. Ei kuulemma vaadi sen kummempaa kuin kilpamelojaksi ryhtymistä :D
Kysyin, kuinka hankalaa olisi saada kajakki varsinaisen vajan sisäpuolelle säilytykseen. Ei kuulemma vaadi sen kummempaa kuin kilpamelojaksi ryhtymistä :D
27. syyskuuta 2011
Melontaliiveistä parhain
Meloin taas iltalenkkinä aurajokea ylös niin pitkälle kuin sallitaan. Sataman ja jokilaivojen valot jaksavat viihdyttää :) Olin jättänyt melontaliivini ja aukkopeitteen autovarastoon ja huomasin tämän vasta vajalla, joten lainasin seuralta moiset.
Hyvin palvelleet Bear & Waterista ostetut Palm Taupo Tour-liivit joita olen käyttänyt pari vuotta, toimivat oivallisesti retkimelontaan, mutta vasta nyt ymmärrän, että perus-läppäliivit on kunkut.
Tunnin-parin lenkeillä kun neljästä taskusta tai fleece-kädenlämmittimistä ynnä muista pidemmällä retkellä lisäarvoa tuovista ominaisuuksista kun ei ole mitään hyötyä. Läppäliivit ovat myös sivuilta auki antaen keholle paremmin liikkumatilaa – torson ympäri kiertyvät liivit tosin luovat paremman turvallisuudentunteen :).
Vielä kun läppäliivien olkaimet korvaisi jollain kapealla hankaamattomalla, oltaisiin aika lähellä täydellisiä kuntoiluliivejä.
Hyvin palvelleet Bear & Waterista ostetut Palm Taupo Tour-liivit joita olen käyttänyt pari vuotta, toimivat oivallisesti retkimelontaan, mutta vasta nyt ymmärrän, että perus-läppäliivit on kunkut.
Tunnin-parin lenkeillä kun neljästä taskusta tai fleece-kädenlämmittimistä ynnä muista pidemmällä retkellä lisäarvoa tuovista ominaisuuksista kun ei ole mitään hyötyä. Läppäliivit ovat myös sivuilta auki antaen keholle paremmin liikkumatilaa – torson ympäri kiertyvät liivit tosin luovat paremman turvallisuudentunteen :).
Vielä kun läppäliivien olkaimet korvaisi jollain kapealla hankaamattomalla, oltaisiin aika lähellä täydellisiä kuntoiluliivejä.
ti 27.9 - 10 km
26. syyskuuta 2011
Viper 51-kuvia
Pyynnöstä muutama lisäkuva Nelo Viper 51:stä.
 |
| Nelo Viper 51 |
 |
| Pakkaustilan syvyydestä hieman skaalaa. |
 |
| 2011 Viper 51 valkoisena ja 2008 Viper 55 keltaisena, tästä näkee aukon hieman päivittyneen muodon. |
Emoalukset
Iltalenkkinä Martinsillalle ja takaisin. Viimeisimmästä meloja-lehdestä viisastuneena ympärisäteilevän perälampun lisäksi myös otsalampulla varustettuna. Hämärässä Pezli toimi hyvin, mutta paluumatkan säkkipimeässä nyrkit hohtivat kuin hehkulamput näkökenttään tullessaan. Tämä huononsi pimeänäköä huomattavasti -> aallokkoa oli hieman hankala hahmottaa.
Tällä kertaa satamassa oli tuplabuukkaus, Viikkari odotteli paikallaan kun Siljan paatti peruutteli ja lähti matkoihinsa hyvin hitaasti. Alukset näyttivät kaikessa massiivisuudessaan vähän avaruusalusmaisilta.
Paluumatkalla, Uittamon uimarannan edessä pelästyin törkeästi valokeilaan, noin puolen metrin päähän kajakin keulasta hypännyttä kalaa. Taisi olla kohtuullinen vonkale. Kun muuten mustasta näköalasta pomppasi yhtäkkiä nenän eteen jotain odottamatonta, ensireaktio oli nopea alatuenta sadattelun saattelemana.
Tällä kertaa satamassa oli tuplabuukkaus, Viikkari odotteli paikallaan kun Siljan paatti peruutteli ja lähti matkoihinsa hyvin hitaasti. Alukset näyttivät kaikessa massiivisuudessaan vähän avaruusalusmaisilta.
Paluumatkalla, Uittamon uimarannan edessä pelästyin törkeästi valokeilaan, noin puolen metrin päähän kajakin keulasta hypännyttä kalaa. Taisi olla kohtuullinen vonkale. Kun muuten mustasta näköalasta pomppasi yhtäkkiä nenän eteen jotain odottamatonta, ensireaktio oli nopea alatuenta sadattelun saattelemana.
Ma 26.9 - 10 km
25. syyskuuta 2011
Kajakkipohdintaa
Haussa olisi ensi kaudeksi kajakki, jolla pääsee kovempaa ja on hieman merikelpoisempi, mutta samalla myös haastavampi. Nelo Viper 51 on toiminut loistavana melontatekniikan ja tasapainon kehittäjänä tällä kaudella ja suosittelenkin sitä lämpimästi kuntomelonnasta kiinnostuneille.
Myyn Viper 51:n pois alta edullisesti, tiedustelut ja voi laittaa sähköpostitse kuntomelontaa miuku gmail.com ja kajakkia pääsee testaamaan Saaristomeren Melojien vajalla sovittaessa.
Nelo Sea Vanquish
Pohdinnoissani olen päätynyt Nelo Sea Vanquish-kajakkiin, jossa on pituutta 45 cm enemmän ja leveyttä 8 cm vähemmän.
Viper on muodoltaan tippamainen, perän ollessa huomattavasti leveämpi kuin keulan, kun Sea Vanquish-kajakin levein kohta on melojan kohdalla. Perän erilainen muoto vaatii varmaankin paljon totuttelua, kun leveäperäisellä Viperillä pystyy aika hyvin nojailemaan suuntaan jos toiseen.
Aukko on 24 cm lyhyempi ja 12 cm kapeampi valmistajan mittojen mukaan. Sea Vanquishin hieman banaanimainen pohja toimisi myös luultavasti sekavassa aallossa paremmin kuin Viperin.
Kape Rapido
Etsinnässä toiseksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi on löytynyt ruotsalaisen Nordic Kayaksin Rapido, jota Tavinsulka myy Kapen valmistamana.
Molempia saa pakkaustiloin ja luukuin varustettuna, Nelon toimitusaika on noin seitsemän viikkoa viimeisen mukaan.
Myyn Viper 51:n pois alta edullisesti, tiedustelut ja voi laittaa sähköpostitse kuntomelontaa miuku gmail.com ja kajakkia pääsee testaamaan Saaristomeren Melojien vajalla sovittaessa.
Nelo Sea Vanquish
 |
| Nelo Viper 51:n ja Nelo Sea Vanquishin eroja. |
Viper on muodoltaan tippamainen, perän ollessa huomattavasti leveämpi kuin keulan, kun Sea Vanquish-kajakin levein kohta on melojan kohdalla. Perän erilainen muoto vaatii varmaankin paljon totuttelua, kun leveäperäisellä Viperillä pystyy aika hyvin nojailemaan suuntaan jos toiseen.
Aukko on 24 cm lyhyempi ja 12 cm kapeampi valmistajan mittojen mukaan. Sea Vanquishin hieman banaanimainen pohja toimisi myös luultavasti sekavassa aallossa paremmin kuin Viperin.
Kape Rapido
Etsinnässä toiseksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi on löytynyt ruotsalaisen Nordic Kayaksin Rapido, jota Tavinsulka myy Kapen valmistamana.
 |
| Nelo Sea Vanquishin ja Kape Rapidon eroja. |
Rento lenkki
Lupsakka Kirkkoherran kierto noin tuntiin ja varttiin. Melasta ja kajakista löytyy selvästi ainakin kaksi vaihdetta joilla on mukava meloa.
su 25.9 - 10 km
19. syyskuuta 2011
Melonta on ihanaa
Kävin iltalenkkinä tsekkaamassa uuden Martinsillan, harmikseni aurajoessa oli vielä sillan alittamisen kieltävä kyltti. Sankassa tihkusateessa aurajokirannan valot loivat satumaisen tunnelman. Kun näkyvyys oli ilman valoja noin 500 metriä, kaupunki valaistui kultaisena.
Menomatkalla rekat lastautuivat ruotsinlaivaan, laivan piipuista kuului mahtava röhötys pitkän matkan päähän. Kun tämä ääni tulee selän takaa, kuulostaa vähän kuin koira hönkisi niskaan.
Föri oli liikenteessä ja odotin kumpaankin suuntaan pienen hetken sen irtautumista laiturista.
Takaisintulomatkalla valot vähenivät keskustasta poistuessa ja melontakeskukselle saapuessa oli säkkipimeää, tihkusade oli yltynyt kohtuullisen roiskivaksi ja etelästä tuli jo pientä aaltoa.
Melontavermeiden alla oli kuitenkin lämmintä ja tunnelma oli upea.
Laiturille noustessa tokaisin itselleni, että kyllä melonta on ihanaa.
13°C tihku - ma 19.9 - 10 km
18. syyskuuta 2011
17. syyskuuta 2011
Pläkä
Tänään oli pitkästä aikaa lähes peilityyntä, syysmyrskyjen jälkeen ihan mukavaa. Kirkkoherran kierto noin tuntiin.
la 17.9 - 10 km
14. syyskuuta 2011
Vetoja
Tänään iltalenkkinä kolme kahden kilometrin vetoa suoraan vasta/myötätuuleen, samalla reitillä kuin seuramestaruuskilpailut järjestettiin. Alun perin piti tehdä viisi, mutta tuuli alkoi ujeltamaan lipputankojen naruissa sen verran komeasti että jätin pari viimeistä väliin.
Testailin taas edelliseltä kerralta tuttua melaa ja se tuntuu sopivan minulle hyvin. En tiedä johtuuko näiden kahden testipäivän tuulesta, mutta vaikuttaisi siltä että kaarivedot on tehottomampia tällä melalla. Kajakki pyrkii suoraan eteenpäin ennemmin kuin kääntymään. Onneksi Viperiä voi kääntää hieman lantiolla kyljelleen täyskäännöksen helpottamiseksi.
Eteenpäin meno ja tuennat ym. toimii kuitenkin hyvin.
Testailin taas edelliseltä kerralta tuttua melaa ja se tuntuu sopivan minulle hyvin. En tiedä johtuuko näiden kahden testipäivän tuulesta, mutta vaikuttaisi siltä että kaarivedot on tehottomampia tällä melalla. Kajakki pyrkii suoraan eteenpäin ennemmin kuin kääntymään. Onneksi Viperiä voi kääntää hieman lantiolla kyljelleen täyskäännöksen helpottamiseksi.
Eteenpäin meno ja tuennat ym. toimii kuitenkin hyvin.
ke 14.9 - 6 km
13. syyskuuta 2011
Katian rippeitä
Pitkäsalmella järjestettiin viime lauantaina Marathonmelonnan sekaparien SM-kilpailut. Kahdella kaksikolla oli menossa kanto-osuus tullessani vajalle ja ohitusta yritettiin juosten suut leveässä hymyssä. Melontamatka oli 3 x 5 km, ilmeisesti kahdella kanto-osuudella. Tuo voisi olla mukava iltalenkkirytmi, kun viiden kilometrin aikana kankut ei ehdi puutua ja melontavauhdin saa pidettyä kovempana kun välissä hölkkää pienen lenkin.
Kipitin kajakkini kanssa tyhjälle laiturille ja meloin alta pois ennen seuraavia kanto-osuuslaisia. Laiturilta kommentoitiin että myöhästyin hieman lähdöstä :) Nokka kohti etelää ja Kirkkoherran saaren kierto pienenpienessä aallokossa.
Tänään oli iltalenkin aiheena kova tuuli ja kuppimelan testaus. Tuulen voimaa kuvaa hieman se, että melonnan jälkeen melontaliivejä avatessa ne meinasivat lentää päältä :) Pysyin vajan läheisyydessä tehden noin kilometrin lenkkejä mahdollisimman monipuolisesti eri tuulensuuntiin meloen. Viperin miniperäsin ja korkea keula tekee sivutuulimelonnasta hieman haastavaa, mutta pienellä tehon lisäyksellä suoraan pääsi hyvin.
Testasin hieman isompaa, mutta suurinpiirtein samanlaista melaa, jolla olen yleensä melonut ja se tuntui herättävän kajakin eloon aivan uudella tavalla. Melan "yläreunan lippa" oli hieman selvempi ja näin vedon edetessä mela loittoni enemmän kajakin keskilinjasta mahdollistaen mutu-tuntumalta helpomman vartalonkierron ja puhtaamman irtioton vedestä.
Lavan suurempi pinta-ala ei tuntunut niinkään väsyttävänä, vaan eteenpäin vievänä tekijänä, ja sain ensimmäistä kertaa kajakin keulan nousemaan reippaasti ylös kovaa meloessa – ja tämä tapahtui helposti.
Rajakarilla, jonkin verran avonaisemmassa paikassa mutta kuitenkin suht lähellä, tuulee tällä hetkellä noin 14 m/s puuskan ollessa 18 m/s.
Kipitin kajakkini kanssa tyhjälle laiturille ja meloin alta pois ennen seuraavia kanto-osuuslaisia. Laiturilta kommentoitiin että myöhästyin hieman lähdöstä :) Nokka kohti etelää ja Kirkkoherran saaren kierto pienenpienessä aallokossa.
Tänään oli iltalenkin aiheena kova tuuli ja kuppimelan testaus. Tuulen voimaa kuvaa hieman se, että melonnan jälkeen melontaliivejä avatessa ne meinasivat lentää päältä :) Pysyin vajan läheisyydessä tehden noin kilometrin lenkkejä mahdollisimman monipuolisesti eri tuulensuuntiin meloen. Viperin miniperäsin ja korkea keula tekee sivutuulimelonnasta hieman haastavaa, mutta pienellä tehon lisäyksellä suoraan pääsi hyvin.
Testasin hieman isompaa, mutta suurinpiirtein samanlaista melaa, jolla olen yleensä melonut ja se tuntui herättävän kajakin eloon aivan uudella tavalla. Melan "yläreunan lippa" oli hieman selvempi ja näin vedon edetessä mela loittoni enemmän kajakin keskilinjasta mahdollistaen mutu-tuntumalta helpomman vartalonkierron ja puhtaamman irtioton vedestä.
Lavan suurempi pinta-ala ei tuntunut niinkään väsyttävänä, vaan eteenpäin vievänä tekijänä, ja sain ensimmäistä kertaa kajakin keulan nousemaan reippaasti ylös kovaa meloessa – ja tämä tapahtui helposti.
Rajakarilla, jonkin verran avonaisemmassa paikassa mutta kuitenkin suht lähellä, tuulee tällä hetkellä noin 14 m/s puuskan ollessa 18 m/s.
Katia - ti 13.9 - 5 km
Kirkkoherra - su 11.9 - 10 km
3. syyskuuta 2011
Tuplapäivä
Tänään tuli kierrettyä päivällä Hirvensalo aikaan 2:15. Peilityynellä melonta oli vähän tylsää, aallokossa eteenpäin menemisen havaitsee paremmin ja on enemmän tekemistä :) Illalla ohjelmassa oli tunnin tasapainoharjoittelu seuran Eliolla. Parin sadan metrin lenkkejä joka kerralla hieman vakaammin, alkaa pikkuhiljaa sujua vaikkei ihan mukavaa vielä ole.
la 3.9 - 22 km
2. syyskuuta 2011
Seuramestaruuskilpailut + Kulho
Osallistuin Saaristomeren Melojien seuramestaruuskilpailuihin torstaina. Mukana oli 14 melojaa ikähaarukalla 9-65, joista karhun osa junnuja. Kisat oli hienosti järjestetty eikä olo ollut ulkopuolinen vaikken moiseen ole ennen ryhtynyt.
Ennen vesille menoa odottelimme tovin ukkosen ylimenoa – odotus kannatti, sillä saimme melottavaksi lähes peilityynen Pitkäsalmen. Ensin melottiin 200m sarjoittain: tytöt, pojat ja miehet, jonka jälkeen yhteislähtö 2000 metrille.
Lähtö tapahtui rivissä turvaveneen korjatessa melojien paikkaa huudellen tyyliin "10 taakse, 6 eteen, muut paikallaan" ja tätä sitten jojoteltiin niin kauan kunnes ok. Paikoillanne, valmiit, nallipyssyn pamahdus ja menoksi.
Melonta sujui ihan kohtuullisesti, ja 200 metrillä saavuin ryhmässämme kolmanneksi maaliin ajalla 1:00:83. *
2000 metrin yhteislähdössä sain huonon lähdön kokemattomuuttani. Turvaveneestä ilmoitettiin melojien sijoittelun jälkeen "lähtöön aikaa minuutti" ja sekunti myöhemmin nallipyssy pamahti :) Pääsin kuitenkin kärjen perään hyvin ja koitin päästä peesiin siinä onnistumatta. Edelläni kulki aikaisemmasta postauksestani tuttu meloja punaisessa Nelo Vanquish-kajakissa. Ensimmäisen viidensadan metrin jälkeen edellä melonut himmasi vauhtia antaen tilaa ohitukselle, säästin kuitenkin voimaa loppumatkalle, joten en lähtenyt ohittamaan.
Kilometrin kohdalla kierrettiin väylämerkki vastapäivään ja sitten pienessä myötäisessä takaisin seuran laiturille. Tässä vaiheessa huomasin että valtaosa melojista tuli vastaan ja 200 metrillä toiseksi tullut Nelo Scorpionilla melonut oli perässäni.
Loppumatkalla koitin rytmittää melontani samaan tahtiin edellä olevan kanssa, mikä toimi yllättävän hyvin. Sain jopa rutistettua välimatkaa hieman kiinni ennen maaliviivaa, jonka ylitin aikaan 11:40:62. * Viper 51 oli kisan leveimpänä ja raskaimpana kajakkina erittäin hyvä. Toisesta sijasta palkinnoksi tuli minisuklaapatukka, joka meni karkkipäivää odottelemaan ukkelille.
Oli törkeän hienoa olla mukana.
* tulokset Saaristomeren melojien sivuilla tästä
Kulho 70 min
Tänään meloin Kulhon kierrolle (n.13 km) uuden ennätyksen (n. 70 min) pimenevässä illassa peilityynellä 13 asteen lämpötilassa. Otin käyttöön pari vuotta vanhan Yak Conquest-takkini ja täksi kaudeksi hommatut Hikon kuivahousut, joissa tuli aluksi kuuma, mutta puolen välin maissa auringon laskettua juuri sopiva. Neopreenipöksyt on kuppipenkin kanssa paljon mukavammat, ehkä jonkinlainen geelialusta toimisi suht ohutkankaisten kuivahousujen kanssa hyvin.
Ennen vesille menoa odottelimme tovin ukkosen ylimenoa – odotus kannatti, sillä saimme melottavaksi lähes peilityynen Pitkäsalmen. Ensin melottiin 200m sarjoittain: tytöt, pojat ja miehet, jonka jälkeen yhteislähtö 2000 metrille.
Lähtö tapahtui rivissä turvaveneen korjatessa melojien paikkaa huudellen tyyliin "10 taakse, 6 eteen, muut paikallaan" ja tätä sitten jojoteltiin niin kauan kunnes ok. Paikoillanne, valmiit, nallipyssyn pamahdus ja menoksi.
Melonta sujui ihan kohtuullisesti, ja 200 metrillä saavuin ryhmässämme kolmanneksi maaliin ajalla 1:00:83. *
2000 metrin yhteislähdössä sain huonon lähdön kokemattomuuttani. Turvaveneestä ilmoitettiin melojien sijoittelun jälkeen "lähtöön aikaa minuutti" ja sekunti myöhemmin nallipyssy pamahti :) Pääsin kuitenkin kärjen perään hyvin ja koitin päästä peesiin siinä onnistumatta. Edelläni kulki aikaisemmasta postauksestani tuttu meloja punaisessa Nelo Vanquish-kajakissa. Ensimmäisen viidensadan metrin jälkeen edellä melonut himmasi vauhtia antaen tilaa ohitukselle, säästin kuitenkin voimaa loppumatkalle, joten en lähtenyt ohittamaan.
Kilometrin kohdalla kierrettiin väylämerkki vastapäivään ja sitten pienessä myötäisessä takaisin seuran laiturille. Tässä vaiheessa huomasin että valtaosa melojista tuli vastaan ja 200 metrillä toiseksi tullut Nelo Scorpionilla melonut oli perässäni.
Loppumatkalla koitin rytmittää melontani samaan tahtiin edellä olevan kanssa, mikä toimi yllättävän hyvin. Sain jopa rutistettua välimatkaa hieman kiinni ennen maaliviivaa, jonka ylitin aikaan 11:40:62. * Viper 51 oli kisan leveimpänä ja raskaimpana kajakkina erittäin hyvä. Toisesta sijasta palkinnoksi tuli minisuklaapatukka, joka meni karkkipäivää odottelemaan ukkelille.
Oli törkeän hienoa olla mukana.
* tulokset Saaristomeren melojien sivuilla tästä
Kulho 70 min
Tänään meloin Kulhon kierrolle (n.13 km) uuden ennätyksen (n. 70 min) pimenevässä illassa peilityynellä 13 asteen lämpötilassa. Otin käyttöön pari vuotta vanhan Yak Conquest-takkini ja täksi kaudeksi hommatut Hikon kuivahousut, joissa tuli aluksi kuuma, mutta puolen välin maissa auringon laskettua juuri sopiva. Neopreenipöksyt on kuppipenkin kanssa paljon mukavammat, ehkä jonkinlainen geelialusta toimisi suht ohutkankaisten kuivahousujen kanssa hyvin.
Seuramestaruuskilpailut - to 1.9 - 2,5 km
pe 2.9 - 13 km
30. elokuuta 2011
Kuljettaja, seuratkaa tuota kajakkia
Tänään vajalle tullessani näin, kun joku laittoi Nelo Vanquishin säädöt kuntoon ja lähti melomaan keskustaa päin. Ei muuta kuin juomapussi penkin alle, valo takakannelle, aukkopeite kiinni ja nopeasti perään. Sain pidettyä välimatkan suurinpiirtein samana peilityynellä Pitkäsalmella matkalla vaja-satama-altaan reuna-vaja, erona toki oli että toinen melojista sivakoi rennosti ja toinen höyry päästä nousten :)
Viperillä oli mukava meloa oman kunnon rajoilla.
Lenkin jälkeen kiersin vielä laiturin seuran Eliolla yllätyksekseni melko vakaasti ilman tuentoja.
Viperillä oli mukava meloa oman kunnon rajoilla.
Lenkin jälkeen kiersin vielä laiturin seuran Eliolla yllätyksekseni melko vakaasti ilman tuentoja.
ti 30.8 - 6 km
26. elokuuta 2011
Kirkkoherra
10 km säkkipimenevässä illassa, onneksi kaupungin valot kajastaa paluumatkalla. Vaihdoin ympärisäteilevään lamppuuni paristot ja nyt vaikuttaa jo paljon paremmalta valoteho. Ostin myllyn partiovarusteesta kahden litran juomapussin, jonka saan penkin alle, josta sitten letku aukkopeitteen välistä ylös. Ihan pätevä ja paljon helpompi käyttää kuin aikaisempi ratkaisuni.
pe 26.8 - 10 km
18. elokuuta 2011
Sumu
Vihtilän kiertoa peilityynellä, auringonlaskun valaistessa väistyvät ukkospilvet oranssiksi ja lilaksi. Sankka sumu laskeutui pikkuhiljaa rannoilta ja peitti valottomat veneilijät + pari melojaa näkymättömiin.
Pitääkin ensi kerralla ottaa ympärivalaiseva mukaan.
Pitääkin ensi kerralla ottaa ympärivalaiseva mukaan.
to 18.8 - 10 km
14. elokuuta 2011
Jantex Beta Large Minus Ultra Light
Tällaisen nimihirviön takaa löytyy tänään kokeilemani kuppimela, joka on luonteeltaan aivan erilainen yleensä käyttämääni verrattuna. Lapa on tippamaisemman muotoinen ja siinä on paljon enemmän kierteisyyttä, joten mela nappaa kiinni vedon alussa paremmin ja lopussa luopuu helpommin otteesta.
Herkullinen kunnonkohottaja.
Herkullinen kunnonkohottaja.
su 14.8 - 3 km
12. elokuuta 2011
Järvistensaarelle
Meloin tänään Järvistensaarelle ja takaisin, matkaa tuli retkikartta.fi:n mukaan tasan 20 km ja aikaa kului 2h 5 min. Lähdin laiturilta samaan aikaan erään kilpakajakilla melovan kanssa ja meloimme Vihtilälle asti samaa matkaa. Pitäisi kuulemma panostaa isompilapaiseen melaan, kun melontatahtini on vähän nopeahko.
Oli kyllä todella hienoa meloa rinnan kilpurin kanssa.
Takaisin tullessa vastaan tuli ensin neljä liukupenkkistä soutuvenettä ja vähän myöhemmin noin kuusi kirkkovenettä. Vaikuttava näky kun moisia soudetaan tositarkoituksella.
Oli kyllä todella hienoa meloa rinnan kilpurin kanssa.
Takaisin tullessa vastaan tuli ensin neljä liukupenkkistä soutuvenettä ja vähän myöhemmin noin kuusi kirkkovenettä. Vaikuttava näky kun moisia soudetaan tositarkoituksella.
Järvistensaari - pe 12.8 - 20 km
9. elokuuta 2011
Sivutuuliharjoittelua
Kiersin Vihtilän lenkin makeassa noin 8m/s tuulessa hieman alle tuntiin, sain rutistettua 10 km aikaa parilla minuutilla pienemmäksi mutta siihen taitaa jäädä tällä kajakilla/melojalla.
Meloin auringon laskiessa vielä pari kiekkaa Pitkäsalmella. Vajalle oli ilmestynyt uusi komea Zasteran Medium Rasmussen-lapainen mela, näytti lähes täysin samalta kuin käyttämäni nimetön. Pitäisi jossain vaiheessa hankkia oma mela, ehkä Braca Sportin IV kärkien kevlar-vahvikkeilla tai jokin vastaava kevyt ja kestävä.
Meloin auringon laskiessa vielä pari kiekkaa Pitkäsalmella. Vajalle oli ilmestynyt uusi komea Zasteran Medium Rasmussen-lapainen mela, näytti lähes täysin samalta kuin käyttämäni nimetön. Pitäisi jossain vaiheessa hankkia oma mela, ehkä Braca Sportin IV kärkien kevlar-vahvikkeilla tai jokin vastaava kevyt ja kestävä.
ma 8.8 - 14 km
2. elokuuta 2011
Elion kanssa totuttelua
Testailin seuran Elio-kilpuria puolisentoista tuntia pitkäsalmen peilityynellä pinnalla. Alkuun muutama joka kerralla varmempi laiturin kierto ja päälle Rauvolanlahden nurkille ja takaisin pari kertaa + yleistä pyörimistä. Nauvon reissu on kehittänyt tasapainoa huimasti ja sain tehtyä muutaman kymmenen metrin spurtteja ennen tuen ottamista.
Tuennatkin väheni viime kerrasta ehkä kolmasosaan, mikä oli hienoa. Olin varautunut uimaan, mutta tällä kerralla vältyttiin siltäkin :)
Tuennatkin väheni viime kerrasta ehkä kolmasosaan, mikä oli hienoa. Olin varautunut uimaan, mutta tällä kerralla vältyttiin siltäkin :)
Elio - ti 2.8 - 2 km
30. heinäkuuta 2011
Turku-Nauvo-Turku
Meloin Turusta Paraisten keskustan kautta Nauvon Pensareen ja takaisin perjantain ja lauantain aikana. Melontakilometrejä tuli kolme ylimääräistä kumpaankin suuntaan, suunnilleen samassa kohtaakin vielä.
Turku-Pensar
Lähtö Turusta oli perjantai-aamulla noin 7:30 ja 6m/s myötäisessä 38 km matka taittui noin neljässä ja puolessa tunnissa, taukoineen keskinopeus 8,4 km/h ja perillä tasan kahdeltatoista.
Pakkasin Viperiin sateen varalle melontavermeitä säkillisen ja toisen mökkivaatteita, pyyhkeen ja eväitä. Lisäksi mukaan tuli kaksi 1,5l vesipulloa ja Camelbakin 0,75l pullo. Lähes kaikki tuli kajakin takaluukkuun ja näin keula ui todella korkealla, mikä osoittautuikin myötätuulimelonnan kannalta oivalliseksi avuksi.
Matkalla oli kaksi aukkoa ja muuten suht suojaisaa salmea. Vapparilla suunnittelemani "saaresta saareen ja rantoja pitkin"-taktiikka meni uusiksi kun sain runsaan aallokon mukana lähes ilmaisen kyydin Pargas Kanotklubbenille asti. Viperin penkki oli toisiksi korkeimmassa asennossaan ja sen päällä retkipatjaviritelmä, joka muovautui penkkiin muutaman kilometrin jälkeen sen verran sopivaksi, että kajakin kallistelu onnistui ajatuksen omaisesti.
Pidin menomatkalla yhden maatauon Sattmarkin sillan vieressä olevalla vieraslaiturilla. Tästä jatkoin noin 1,5 km väärään suuntaan ja kun kartasta tsekkaamaani siltaa ei vielä näkynyt, palasin takaisin ja löysin oikealle väylälle.
Paraisten ja Pensaren väliin jäi noin 8 km osuus, joka meni Vapparin lailla aallon edellä pysyttelyksi. Mutkat siis suoraksi ja vauhdin hurmaa. Muutaman kerran aalto ylitti aukkopeitteen sivuilta, peite pysyi onneksi paikallaan hyvin.
Melonnan jälkeen olo oli puutuneita kankkuja lukuun ottamatta energinen.
Tein illalla vielä parin kilometrin lenkin vähän etupainotteisemmalla pakkauksella ja vaihdoin samalla tasaisen retkipatjan nyppyläiseen istuinalustaan, jolla lantion kierto ei onnistu aivan yhtä hyvin, mutta kajakin hallinta parani mielestäni paljon.
Pensar–Turku
Lähtö Pensaresta oli lauantai-aamulla noin 6:30 ja noin 8m/s vastaisessa 38 km matkaan meni noin viisi ja puoli tuntia, taukoineen keskinopeus 6,9 km/h, perillä taas tasan kahdeltatoista.
Aamukahvin jälkeen laitoin kajakin vesille hieman alakuloisesti. Vastatuulta olisi noin 8 metriä sekunnissa ja matka alkaisi heti aukolla. Vasta-aaltoon oli kuitenkin helppo meloa ja muutamaa pärskähdystä ja aallon harjalta tippumista lukuun ottamatta ylitys meni leppoisasti. Vastatuuleen meloessa on se hyvä puoli, että vastaan tulevien saarien kohdalla on aina levähdyksen mahdollisuus, kun saari toimii aallonmurtajana.
Kiersin Ön saaren väärältä puolelta ja Granvikin tien alittavan sillan sijaan päädyin saaristotien alittavalle sillalle. Taisi pari ärräpäätä päästä kun lauttajono meni ohi ja huomasin virheen. Tästä oli suht suora reitti Sattmarkin sillalle tauolle ja poikkeama oli onneksi suht lyhyt.
Pidin seuraavan tauon Pargas Kanotklubbin laiturilla ja lähdin helpottuneena jatkamaan kohtuullisen tyyntä Vapparia eteenpäin. Noin puolen välin jälkeen vastaan tuli vaahtopäät ja keskikokoiset moottoriveneet. Kuntokajakiksi Viper 51 toimii kyllä todella hienosti ristiaallokossa.
Loppumatka olikin tuttua tahkomista, joskin Rövarholman jälkeen tuuli vaihtui sivutuuleksi ja kajakki lähti vetämään tuulen suuntaan voimakkaasti. Onneksi poikkeamalta pääsi nopeasti takaisin myötäaallokossa sujahdellen.
Saaristomeren Melojien laiturille noustessani rojahdin hetkeksi makaamaan selälleni ja hoidin sitten purku/pesurutiinit alta pois.
Reissun jälkeen olo on yllättävän kevyt. Ainoastaan takamus särkee kovan penkin takia.
Turku-Pensar
Lähtö Turusta oli perjantai-aamulla noin 7:30 ja 6m/s myötäisessä 38 km matka taittui noin neljässä ja puolessa tunnissa, taukoineen keskinopeus 8,4 km/h ja perillä tasan kahdeltatoista.
Pakkasin Viperiin sateen varalle melontavermeitä säkillisen ja toisen mökkivaatteita, pyyhkeen ja eväitä. Lisäksi mukaan tuli kaksi 1,5l vesipulloa ja Camelbakin 0,75l pullo. Lähes kaikki tuli kajakin takaluukkuun ja näin keula ui todella korkealla, mikä osoittautuikin myötätuulimelonnan kannalta oivalliseksi avuksi.
Matkalla oli kaksi aukkoa ja muuten suht suojaisaa salmea. Vapparilla suunnittelemani "saaresta saareen ja rantoja pitkin"-taktiikka meni uusiksi kun sain runsaan aallokon mukana lähes ilmaisen kyydin Pargas Kanotklubbenille asti. Viperin penkki oli toisiksi korkeimmassa asennossaan ja sen päällä retkipatjaviritelmä, joka muovautui penkkiin muutaman kilometrin jälkeen sen verran sopivaksi, että kajakin kallistelu onnistui ajatuksen omaisesti.
Pidin menomatkalla yhden maatauon Sattmarkin sillan vieressä olevalla vieraslaiturilla. Tästä jatkoin noin 1,5 km väärään suuntaan ja kun kartasta tsekkaamaani siltaa ei vielä näkynyt, palasin takaisin ja löysin oikealle väylälle.
Paraisten ja Pensaren väliin jäi noin 8 km osuus, joka meni Vapparin lailla aallon edellä pysyttelyksi. Mutkat siis suoraksi ja vauhdin hurmaa. Muutaman kerran aalto ylitti aukkopeitteen sivuilta, peite pysyi onneksi paikallaan hyvin.
Melonnan jälkeen olo oli puutuneita kankkuja lukuun ottamatta energinen.
Tein illalla vielä parin kilometrin lenkin vähän etupainotteisemmalla pakkauksella ja vaihdoin samalla tasaisen retkipatjan nyppyläiseen istuinalustaan, jolla lantion kierto ei onnistu aivan yhtä hyvin, mutta kajakin hallinta parani mielestäni paljon.
Pensar–Turku
Lähtö Pensaresta oli lauantai-aamulla noin 6:30 ja noin 8m/s vastaisessa 38 km matkaan meni noin viisi ja puoli tuntia, taukoineen keskinopeus 6,9 km/h, perillä taas tasan kahdeltatoista.
Aamukahvin jälkeen laitoin kajakin vesille hieman alakuloisesti. Vastatuulta olisi noin 8 metriä sekunnissa ja matka alkaisi heti aukolla. Vasta-aaltoon oli kuitenkin helppo meloa ja muutamaa pärskähdystä ja aallon harjalta tippumista lukuun ottamatta ylitys meni leppoisasti. Vastatuuleen meloessa on se hyvä puoli, että vastaan tulevien saarien kohdalla on aina levähdyksen mahdollisuus, kun saari toimii aallonmurtajana.
Kiersin Ön saaren väärältä puolelta ja Granvikin tien alittavan sillan sijaan päädyin saaristotien alittavalle sillalle. Taisi pari ärräpäätä päästä kun lauttajono meni ohi ja huomasin virheen. Tästä oli suht suora reitti Sattmarkin sillalle tauolle ja poikkeama oli onneksi suht lyhyt.
Pidin seuraavan tauon Pargas Kanotklubbin laiturilla ja lähdin helpottuneena jatkamaan kohtuullisen tyyntä Vapparia eteenpäin. Noin puolen välin jälkeen vastaan tuli vaahtopäät ja keskikokoiset moottoriveneet. Kuntokajakiksi Viper 51 toimii kyllä todella hienosti ristiaallokossa.
Loppumatka olikin tuttua tahkomista, joskin Rövarholman jälkeen tuuli vaihtui sivutuuleksi ja kajakki lähti vetämään tuulen suuntaan voimakkaasti. Onneksi poikkeamalta pääsi nopeasti takaisin myötäaallokossa sujahdellen.
Saaristomeren Melojien laiturille noustessani rojahdin hetkeksi makaamaan selälleni ja hoidin sitten purku/pesurutiinit alta pois.
Reissun jälkeen olo on yllättävän kevyt. Ainoastaan takamus särkee kovan penkin takia.
 |
| Etuluukku, 1,5l pullo, pyyhe ja vaihtovaatteet mahtuvat hyvin |
 |
| Viper 51 |
 |
| Pikkiriikkinen peräsin ei juuri ylityksissä loistanut ;) |
 |
| Täysikokoinen jalkatuki ja hiilikuituinen footstrappi. |
 |
| Nelon perus-jakkara, voisin ristiä tämän el Diabloksi |
Turku - Pensar - pe 29.7 - 40 km
Pensar - Turku - la 30.7 - 38 km
25. heinäkuuta 2011
Hirvensalon kierto
Kiersin tänään Viperillä Hirvensalon. Noin 20 km matka taittui 2h 20min, mukaan mahtui yksi jaloittelutauko. Satama-allas oli onneksi vähäliikenteinen ja muutenkin vastaan tuli vain kaksi isompaa paattia, M/S Lily ja joku Siljalinen laivoista. Ajoitukseni oli hyvä, koska 15 minuuttia myöhemmin olisin ollut ruotsinlaivan kanssa samalla väylällä. Nyt väliin jäi Iso Pukki. Meloin reitin leppoisasti ja otin kahden kilometrin spurtin loppuun. Tämän jälkeen tulisi mieleenkään vaihtaa retkikajakkiin samalle reitille kohtuulisessa kelissä, viimevuotisten kiertojen jälkeen olin yleensä rättiväsynyt, kun nyt lähinnä selän pitkät lihakset polttelee.
Hirvensalon kierron jälkeen meloin vielä pari pientä kierrosta Plastexin Marathon Swiftillä.
Hirvensalon kierron jälkeen meloin vielä pari pientä kierrosta Plastexin Marathon Swiftillä.
Hirvensalo - ma 25.7 - 21 km
ma 18.7 - 3 km
16. heinäkuuta 2011
Kuusiston silta
Tänään meloin kuusiston sillalle ja takaisin, noin 19,5 km ja 2h 10min, eli tasan tunnin paremmin kuin vuoden takainen 20 km aikani Artisan Millennium-kajakilla. Tällä kertaa tosin muutaman minuutin tauon jälkeen tuntui kuin olisi hyvin voinut jatkaa toisen samanmoisen, kun retkikajakilla paikat oli aika puhki. (huono melontatekniikka varmaan syyllisenä)
Pidin pienen jalottelutauon paluumatkalla kuusiston leirintäalueen laiturin päässä. Noustessani seisaalleen laiturin portaista tukien, kuului taas tuttu molskahdus ja nyt ko. paikassa makaa pohjassa jo toiset aurinkolasini.
Paluumatkalla koin ahaa-elämyksen, huomasin että myös pieniä vastaan ja/tai sivusta tulevia aaltoja voi käyttää hyväksi eteenpäin mentäessä kunhan ajoittaa melan vedon aallon harjalle. Ihan loogista kyllä kun aallokossahan on vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä.
Pidin pienen jalottelutauon paluumatkalla kuusiston leirintäalueen laiturin päässä. Noustessani seisaalleen laiturin portaista tukien, kuului taas tuttu molskahdus ja nyt ko. paikassa makaa pohjassa jo toiset aurinkolasini.
Paluumatkalla koin ahaa-elämyksen, huomasin että myös pieniä vastaan ja/tai sivusta tulevia aaltoja voi käyttää hyväksi eteenpäin mentäessä kunhan ajoittaa melan vedon aallon harjalle. Ihan loogista kyllä kun aallokossahan on vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä.
Kuusiston silta - la 16.7 - 19,5 km
15. heinäkuuta 2011
Neopreenishortsit & jalkatyöskentelyä
Kävin tänään melontapisteessä sovittamassa melontahousuja ja mukaan tarttui L-kokoiset Aqua Skin-neopreenishortsit. Näissä on sisäpuolella microfleece ja päälikankaan alla 1.5 mm neopreeniä, joka pitää lämpimänä ja vaimentaa hieman nelon kuppi-istuimen kulmia.
Meloin noin 10 kilometrin lenkin ja tuntui kuin kajakista olisi löytynyt uusi vaihde. Nyt lantio pääsee liikkumaan kunnolla eikä takamus liimaudu penkkiin kiinni kuten ennen.
Huomasin samalla, kuinka paljon tehokkaampaa jalkatyöskentely on kun voiman puskee päkiällä eikä kantapääpainotteisesti kuten tähän mennessä olen tehnyt. Kantapääpainotteisesti itselläni voima tulee levyä narisuttavasti ja melko lyhyesti, kun päkiällä polkaisu on vähän jänismäinen ja joustoa tulee enemmän. Näin jälkeenpäin parempi voimantuotto tuntuu loogiselta, aikaisemmin ketjusta on jäänyt yksi nivel kokonaan pois.
Kantapään kautta oppii kaikennäköistä :)
Meloin noin 10 kilometrin lenkin ja tuntui kuin kajakista olisi löytynyt uusi vaihde. Nyt lantio pääsee liikkumaan kunnolla eikä takamus liimaudu penkkiin kiinni kuten ennen.
Huomasin samalla, kuinka paljon tehokkaampaa jalkatyöskentely on kun voiman puskee päkiällä eikä kantapääpainotteisesti kuten tähän mennessä olen tehnyt. Kantapääpainotteisesti itselläni voima tulee levyä narisuttavasti ja melko lyhyesti, kun päkiällä polkaisu on vähän jänismäinen ja joustoa tulee enemmän. Näin jälkeenpäin parempi voimantuotto tuntuu loogiselta, aikaisemmin ketjusta on jäänyt yksi nivel kokonaan pois.
Kantapään kautta oppii kaikennäköistä :)
Neopreenishortsit - pe 15.7 - 10 km
ti 12.7 - 13 km
ti 12.7 - 13 km
9. heinäkuuta 2011
Reskutusta ja pystymelontaa
Nostin penkin ylä-asentoon ja meloin Pitkäsalmea ympäri. Penkki tuntui vähän mukavammalta ja sen alle mahtui taas kätevästi juomapullo. Veneliikennettä oli puolilta päivin suht tiuhaan ja sain muutaman surffintyngän keploteltua hitaiden ja raskaiden alusten korkeassa ja lyhyessä aallossa. Veneiden aalloissa surffausta pitäisi harjoitella ajatuksen kanssa joku päivä, hauskaa puuhaa.
Kierroksen jälkeen poistin takakuivatilasta pyyhkeen ja varavaatteet, jätin aurinkolasit + lippiksen laiturille ja harjoittelin reskutusta laiturin läheisyydessä, ensimmäistä kertaa Viperillä.
Veteen kaaduttuani poistin ensin aukkopeitteen ja muljahdin kajakin viereen veteen samalla melasta kiinni pitäen. Tyhjensin kajakin vedestä nostamalla sitä yhdellä kädellä perästä kajakin ollessa hieman vinottain jotta vesi pääsee valumaan paremmin ulos, samalla vimmatusti polskien. Uin aukon viereen ja otin toisella kädellä otteen aukon vastareunasta ja toisella pohjasta ja nousin kajakin päälle sivuttain makaamaan. Nousuvaiheessa melontaliivini otti kiinni aukon reunaan parilla ensimmäisellä yrityksellä. Seuraavaksi otin otteen kummaltakin puolelta aukkoa ja heilautin nopeasti toisen jalkani kajakin yli, eli nyt makasin kajakin päällä pää menosuuntaan. Käsillä punnertaen ja samalla kippurassa keikaten mötkäytin itseni penkille. Sitten vain jalat ylös vedestä ja melonta laiturille.
Ensimmäiseen onnistumiseen meni muutama kerta, mutta seuraaviin tarvittavat yritykset vähenivät harjoituksen kanssa. Ilman melaa oli paljon helpompaa nousta takaisin kajakkiin vedestä ja jonkinlainen melaparkki voisikin olla hyvä näitä tilanteita varten. Ehkä pikalukollinen naru jakkaran jalkaan kiinnitettynä. Reskutus oli yhtä helppoa tyhjällä ja täynnä vettä olevalla kajakilla, mutta laiturille melonta olikin sitten aivan eri juttu. Eteenpäin pääsee mutta kääntyminen ja sivuttaissiirtymä on todella hidasta. Laipiolliset pakkaustilat kelluttavat kajakkia hyvin vaikka taempaan pääseekin vähän vettä peräsin-narujen rei'istä.
Kun kaikki onnistui nappiin, vedestä takaisin kajakkiin pääsi alle kymmenen sekunnin. Taitaa olla vähän eri aika niissä olosuhteissa, joissa kajakilla ylipäätään veteen joutuisi.
Meloin samalla Viperillä muutaman metrin kajakissa seisoen. Tässä huomasi taas kajakin hyvän kakkos-vakauden, raja tuntui selvästi ja tukea sai vielä melko epätoivoisen tuntuisissa asennoissa.
Kierroksen jälkeen poistin takakuivatilasta pyyhkeen ja varavaatteet, jätin aurinkolasit + lippiksen laiturille ja harjoittelin reskutusta laiturin läheisyydessä, ensimmäistä kertaa Viperillä.
Veteen kaaduttuani poistin ensin aukkopeitteen ja muljahdin kajakin viereen veteen samalla melasta kiinni pitäen. Tyhjensin kajakin vedestä nostamalla sitä yhdellä kädellä perästä kajakin ollessa hieman vinottain jotta vesi pääsee valumaan paremmin ulos, samalla vimmatusti polskien. Uin aukon viereen ja otin toisella kädellä otteen aukon vastareunasta ja toisella pohjasta ja nousin kajakin päälle sivuttain makaamaan. Nousuvaiheessa melontaliivini otti kiinni aukon reunaan parilla ensimmäisellä yrityksellä. Seuraavaksi otin otteen kummaltakin puolelta aukkoa ja heilautin nopeasti toisen jalkani kajakin yli, eli nyt makasin kajakin päällä pää menosuuntaan. Käsillä punnertaen ja samalla kippurassa keikaten mötkäytin itseni penkille. Sitten vain jalat ylös vedestä ja melonta laiturille.
Ensimmäiseen onnistumiseen meni muutama kerta, mutta seuraaviin tarvittavat yritykset vähenivät harjoituksen kanssa. Ilman melaa oli paljon helpompaa nousta takaisin kajakkiin vedestä ja jonkinlainen melaparkki voisikin olla hyvä näitä tilanteita varten. Ehkä pikalukollinen naru jakkaran jalkaan kiinnitettynä. Reskutus oli yhtä helppoa tyhjällä ja täynnä vettä olevalla kajakilla, mutta laiturille melonta olikin sitten aivan eri juttu. Eteenpäin pääsee mutta kääntyminen ja sivuttaissiirtymä on todella hidasta. Laipiolliset pakkaustilat kelluttavat kajakkia hyvin vaikka taempaan pääseekin vähän vettä peräsin-narujen rei'istä.
Kun kaikki onnistui nappiin, vedestä takaisin kajakkiin pääsi alle kymmenen sekunnin. Taitaa olla vähän eri aika niissä olosuhteissa, joissa kajakilla ylipäätään veteen joutuisi.
Meloin samalla Viperillä muutaman metrin kajakissa seisoen. Tässä huomasi taas kajakin hyvän kakkos-vakauden, raja tuntui selvästi ja tukea sai vielä melko epätoivoisen tuntuisissa asennoissa.
Reskutusta ja pystymelontaa - la 9.7 - 8 km
8. heinäkuuta 2011
Ukkelin ensimelonta
 |
| Tahe Wind Duo, 650 x 60 cm, ~35 kg |
Tahe Wind Duo - pe 8.7 - 1 km
7. heinäkuuta 2011
Penkin kuva takamuksessa
Pienen tauon jälkeen Vihtilän kiertoa jälleen. Uimahousut ja kuppipenkki oli huono yhdistelmä, nyt on kummassakin kankussa noin viiden sentin haavaumat/vesikellot penkin etureunan sivuista. Virheeni oli liikkuva ihokosketus paikallaan pysyvään penkkiin, jaloilla polkiessa penkin etureuna hankasi vuorotellen pikkuhiljaa tietään ihon läpi.
Mahdollisia ratkaisuja voisi olla penkin korottaminen nykyisestä "normaalista" pari pykälää ylös jolloin paino tulisi penkille vähän eri tavalla tai shortsimallisten tai muuten peittävien housujen käyttö.
Kiersin lenkin jälkeen laiturin muutaman kerran seuran Elio-kilpurilla. Alun räpiköinnin jälkeen tuntui kohtuullisen mukavalta, muutama paniikinomainen tuenta siellä täällä sai varmaan rannalla olleiden naaman virneeseen.
Mahdollisia ratkaisuja voisi olla penkin korottaminen nykyisestä "normaalista" pari pykälää ylös jolloin paino tulisi penkille vähän eri tavalla tai shortsimallisten tai muuten peittävien housujen käyttö.
Kiersin lenkin jälkeen laiturin muutaman kerran seuran Elio-kilpurilla. Alun räpiköinnin jälkeen tuntui kohtuullisen mukavalta, muutama paniikinomainen tuenta siellä täällä sai varmaan rannalla olleiden naaman virneeseen.
to 7.7 - 10 km
30. kesäkuuta 2011
Huomautus veneilijöille
Viime torstaina annettiin radiossa huomautus veneilijöille kovasta tuulesta. Välitön reaktio tähän oli, että nyt on pakko päästä melomaan. Kiertelin Viperillä suht suojaista Pitkäsalmea ja yllätyksekseni kajakki tuntui melko samalta kuin pienemmälläkin tuulella – oikeastaan ainoa ero oli, että melaa ei voinut nostaa aivan yhtä pystyyn tuulen napatessa kuppiin napakasti.
Lauantaina piti alun perin meloa Maanpäähän grillailemaan, noin kymmenen kilometrin päähän melontakeskuksesta. Soitin lähtövalmiista kajakista kaverilleni, joka tietenkin ilmoitti grillausten siirtyneen keskustaan. Lähdin Vihtilän kiertoon ja sivusin samalla Viper 55:lla tehtyä 60 minuutin ennätystäni. Kolmea juomataukoa ja paria lomaveneilijän siirtymäodottelua lukuun ottamatta suht täysillä tuollainen. Voisi kuvitella, että juomarepulla ja Jaguarilla tuo aika olisi helposti muutaman minuutin pienempi.
huomautus veneilijöille - to 23.6 - 7 km
Vihtilä 60min - la 25.6 - 10km
20. kesäkuuta 2011
Tasapainoilua
Tänään oli tasapainoilupäivä, sukkuloin Eliolla laiturin toiselta puolelta toiselle ja tein käännöksiä paikallaan. Tokaisin vajavahdille, että tämä on hyvää alatukiharjoittelua ja hän siihen: -Niinpä, ei koskaan tiedä mihin on kaatumassa -> parin sekunnin päästä makasin kyljelläni vedessä. Ilokseni melonta-anorakki piti yläkropan kuivana, vaikka alaosana oli juoksuhuosut.
Uimisen jälkeen kajakki tuntui hieman vakaammalta ja parin laiturikierroksen jälkeen olo oli jo vähän rennompi. Paikallaan olo tuntuu tällä paljon haastavammalta kuin vauhdissa olo.
Uimisen jälkeen kajakki tuntui hieman vakaammalta ja parin laiturikierroksen jälkeen olo oli jo vähän rennompi. Paikallaan olo tuntuu tällä paljon haastavammalta kuin vauhdissa olo.
ma 20.6 - 1 km
17. kesäkuuta 2011
Kulhon enkka + kilpureita
Tänään tuli melottua vesisateessa Kulhon kierrolle oma ennätys, noin 13 kilometrin matka taittui 80 minuutissa laiturista laituriin. Edellisestä parani 10 minuuttia, mutta matka tuntui vähän siltä kuin olisi ollut jarru päällä koko ajan.
Testailin kilpakajakkeja lenkin jälkeen noin tunnin, tarkoituksenani oli löytää tyynen päivän kuntoilukajakki, jolla pääsee kovaa ja jossa olisi hieman kasvamisen varaa. Vajalla oli onneksi vielä ilta yhdeksältä avulias kuntosaleilija, jolta sain listaa edellisellä kerralla koittamastani Marathon Swiftistä kiikkerämmistä kajakeista.
Ensimmäisenä kävin ASA:lla uittamon rannan laiturilla kääntymässä, ASAssa oli koskikajakkimaisen tyköistuva penkki+ohjaamo, hyväntuntuinen mutta erilainen kuin mihin olen tottunut. Jalanpohjat kramppasi muutaman kerran makeasti ja matka jäi vähän lyhyeen.
Seuraavaksi koitin Gaybo Jaguaria (loistava nimi). Kajakki tuntui laiturin reunalla järkyttävän kiikkerältä verrattuna ASAan, mutta heti kun laiturista päästi irti, sen luonne muuttui täysin. Ohjaamo oli vielä ahtaampi kuin ASA:ssa ja tuntui, että pystyssä pysyisi vielä kiikkerämmälläkin kajakilla.
Kirton Tiger – vanha tuttuni talven uimahallimelonnoista – tuntui heti omalta. Vähän sama juttu laiturista irrottamisen kanssa, mutta ohjaamo tuntui hyvältä. Laiturin kierto ja seuraavaa.
Elion komea oranssinkeltainen kajakki, jonka kiilamaisen pohjan aikaansaamasta kiikkeryydestä hieman varoiteltiin, oli jo hieman haastavampi tapaus. Ensinnäkin jalkatuki oli kiinni ilmastointiteipillä ja irtosi toisesta reunasta (olisi tietenkin pitänyt tarkastaa ennen laiturista irtoamista) Ja toisekseen alatukea piti käyttää muutaman kerran jo pelkän laiturin kierrossa. Kokonaisuudessaan Elion kajakki tuntui kuitenkin mukavalta. Kiilamaisen pohjan aikaansaama korkea reuna mahdollistaa mutu-tuntumalta jopa jonkinlaisen toissijaisen stabiliteetin.
Palautin Elion vajalle ja käväisin katsomassa salin puolelta, josko saisin lisäneuvoa seuraavaksi kiikkerämmistä, mutta neuvonantajani oli lopettanut treeninsä jo ilta kymmeneltä ;)
Testattuja kilpureita yhdisti kaikkia vaivaton eteenpäin meno ja tunne siitä, että mela ei paina juuri mitään. Luultavasti paljonkin suuremman lavan käyttö olisi näillä mahdollista.
Tästä päivästä jäi loistava fiilis.
Testailin kilpakajakkeja lenkin jälkeen noin tunnin, tarkoituksenani oli löytää tyynen päivän kuntoilukajakki, jolla pääsee kovaa ja jossa olisi hieman kasvamisen varaa. Vajalla oli onneksi vielä ilta yhdeksältä avulias kuntosaleilija, jolta sain listaa edellisellä kerralla koittamastani Marathon Swiftistä kiikkerämmistä kajakeista.
Ensimmäisenä kävin ASA:lla uittamon rannan laiturilla kääntymässä, ASAssa oli koskikajakkimaisen tyköistuva penkki+ohjaamo, hyväntuntuinen mutta erilainen kuin mihin olen tottunut. Jalanpohjat kramppasi muutaman kerran makeasti ja matka jäi vähän lyhyeen.
Seuraavaksi koitin Gaybo Jaguaria (loistava nimi). Kajakki tuntui laiturin reunalla järkyttävän kiikkerältä verrattuna ASAan, mutta heti kun laiturista päästi irti, sen luonne muuttui täysin. Ohjaamo oli vielä ahtaampi kuin ASA:ssa ja tuntui, että pystyssä pysyisi vielä kiikkerämmälläkin kajakilla.
Kirton Tiger – vanha tuttuni talven uimahallimelonnoista – tuntui heti omalta. Vähän sama juttu laiturista irrottamisen kanssa, mutta ohjaamo tuntui hyvältä. Laiturin kierto ja seuraavaa.
Elion komea oranssinkeltainen kajakki, jonka kiilamaisen pohjan aikaansaamasta kiikkeryydestä hieman varoiteltiin, oli jo hieman haastavampi tapaus. Ensinnäkin jalkatuki oli kiinni ilmastointiteipillä ja irtosi toisesta reunasta (olisi tietenkin pitänyt tarkastaa ennen laiturista irtoamista) Ja toisekseen alatukea piti käyttää muutaman kerran jo pelkän laiturin kierrossa. Kokonaisuudessaan Elion kajakki tuntui kuitenkin mukavalta. Kiilamaisen pohjan aikaansaama korkea reuna mahdollistaa mutu-tuntumalta jopa jonkinlaisen toissijaisen stabiliteetin.
Palautin Elion vajalle ja käväisin katsomassa salin puolelta, josko saisin lisäneuvoa seuraavaksi kiikkerämmistä, mutta neuvonantajani oli lopettanut treeninsä jo ilta kymmeneltä ;)
Testattuja kilpureita yhdisti kaikkia vaivaton eteenpäin meno ja tunne siitä, että mela ei paina juuri mitään. Luultavasti paljonkin suuremman lavan käyttö olisi näillä mahdollista.
Tästä päivästä jäi loistava fiilis.
pe 17.6 - 15 km
13. kesäkuuta 2011
Plastex Marathon Swift
Edelliskerralla oli 30°C ja aurinko porotti. Jahtailin veneiden aaltoja vajan edustalla ja sain muutamat hyvät surffit. Testasin Viperin tukevuutta ottamalla laiturista kiinni ja kääntämällä lantiota, kunnes istuma-aukon reuna oli veden pinnan tasalla. Tuntuu, että tuollaisessa asennossa saattaisi pysyä hetken ilman tukeakin.
Tänään oli 15°C ja pilvistä. Meloin Kuusiston salmelle Viperillä ja sen jälkeen hain vajalta Plastex Marathon Swiftin, jota viime kauden lopussa kokeillessani en uskaltanut meloa metriäkään kiikkeryydestään johtuen.
Kun asetin Marathon Swiftin Viperin viereen pukeille, kajakeissa huomasi heti samankaltaisuutta. Swifti näyttää vähän sirommalta Viperiltä matalammalla keulalla ja hieman korkeammalla aukon reunalla.
Meloin muutaman kerran laiturin ympäri ja tein parin sadan metrin lenkkejä rannan tuntumassa. Kajakki kiihtyy ja liukkuu paljon paremmin kuin raskaampi ja pullukampi Viperini. Tuosta voisi tulla mukava tuulettoman päivän iltalenkkimenopeli. Plastexissa oli minulle paljon paremmin sopiva penkki kuin Nelon perus-kuppi. Ehkä eteenpäin kallistus auttaisi minulle Viperiin mukavamman asennon.
Eroa kiikkeryydessä on jonkin verran, sen huomasi oikeastaan paremmin vasta takaisin Viperiin istuessa.
Itse melonta sujuu molemmilla yhtä helposti. Ehkä Swiftin kapeudesta johtuen kuppimela tuntui paljon keveämmältä sillä meloessa, enpä ole tullut tuotakaan ennen ajatelleeksi.
Tänään oli 15°C ja pilvistä. Meloin Kuusiston salmelle Viperillä ja sen jälkeen hain vajalta Plastex Marathon Swiftin, jota viime kauden lopussa kokeillessani en uskaltanut meloa metriäkään kiikkeryydestään johtuen.
Kun asetin Marathon Swiftin Viperin viereen pukeille, kajakeissa huomasi heti samankaltaisuutta. Swifti näyttää vähän sirommalta Viperiltä matalammalla keulalla ja hieman korkeammalla aukon reunalla.
Meloin muutaman kerran laiturin ympäri ja tein parin sadan metrin lenkkejä rannan tuntumassa. Kajakki kiihtyy ja liukkuu paljon paremmin kuin raskaampi ja pullukampi Viperini. Tuosta voisi tulla mukava tuulettoman päivän iltalenkkimenopeli. Plastexissa oli minulle paljon paremmin sopiva penkki kuin Nelon perus-kuppi. Ehkä eteenpäin kallistus auttaisi minulle Viperiin mukavamman asennon.
Eroa kiikkeryydessä on jonkin verran, sen huomasi oikeastaan paremmin vasta takaisin Viperiin istuessa.
Itse melonta sujuu molemmilla yhtä helposti. Ehkä Swiftin kapeudesta johtuen kuppimela tuntui paljon keveämmältä sillä meloessa, enpä ole tullut tuotakaan ennen ajatelleeksi.
Plastex Marathon Swift - ti 13.6 - 7 km
Aaltojen jahtausta - ma 7.6 - 5 km
5. kesäkuuta 2011
Perus
Pitkästä aikaa Vihtilää ja Kulhoa kiertäen, veneiden aaltoja jahdaten.
la 4.6 - 10 km
su 5.6 - 13 km
3. kesäkuuta 2011
Navakkaa tuulta
Tänään tuli testattua Viperin käyttäytymistä 8-10m/s tuulessa. Vasta-ja myötätuuleen ei juuri tarvitse stressata pystyssä pysymistä, keula nappaa sivutuuleen jonkin verran mutta kunhan pysyy vauhdissa, tuntuu että kajakki menee nuolena suurinpiirtein minne tarkoituskin.
Pitäisi uskaltautua hieman isompaan aallokkoon testailemaan. Tuntuu siltä, että Viperissä olisi potentiaalia mukaviin 20-25 km lenkkeihin, kunhan istuimen päälle laittaa vaahtomuovipatjan tms :)
Pitäisi uskaltautua hieman isompaan aallokkoon testailemaan. Tuntuu siltä, että Viperissä olisi potentiaalia mukaviin 20-25 km lenkkeihin, kunhan istuimen päälle laittaa vaahtomuovipatjan tms :)
pe 3.6 - 5 km
31. toukokuuta 2011
+2
Viime kerralla Viper alkoi tuntumaan tasaisella kohomaiselta, pystyssä pysyy nyt kohtuu varmasti suoraan sivulta tulevassa aallokossa. Leveä ovaali pohja ja terävä keula mahdollistaa rauhallisen aallokkomelonnan.
Kuusiston salmelle kääntyessä löytyy mukavasti niin vasta, sivu, perä kuin ristiaaltoakin, viime kertoina sellaista noin 30 cm korkeaa suht lyhyttä. Etenkin betonilaitureiden läheltä on hauska mennä muljahdellen sinne tänne ristiaalloissa.
Nostin penkkiä taas, nyt se on ylimmässä asennossa, penkin päällä pidän telttapatja-muovipussi-teippi-viritystä, joka mahdollistaa suht mukavan melonnan, kun takamus ei puudu muutaman kilometrin jälkeen.
pe 26.5 - 10 km
ti 31.5 - 10 km
ti 31.5 - 10 km
22. toukokuuta 2011
Aallot palasivat Pitkäsalmelle
Lauantaisen melonnan jälkeen melontakeskuksen laiturille nousi mies omituinen virne naamallaan. Meloin pienessä sivuvastaisessa Lemunaukolle, josta suuntasin Kuusistonsalmelle. Seurasi parin kilometrin surffaus ja melkoinen adrenaliinipaukku. Takaisin tullessa vasta-aaltoon meloessa Viperin keula sivalsi aina ensimmäisen vaahtopään ja noin metrin leikkuun jälkeen koko kajakki nousi rauhallisesti ylös seuraavan aallon päälle ikäänkuin hissillä. Vesi liukuu sujuvasti sivuille korkeaa etukantta pitkin, eikä pärskäytä ainakaan pienessä aallokossa melojan päälle. Sivuaallokossa pyöreähkö pohja on todella mukava, pienellä lantion käännöllä pysyy pystyssä ilman sen suurempia tukia.
Sunnuntaina hiilikuituinen jalkatuki lähti irti, en ollut huomannut kiristää neljää mutteria, joilla ruuvit on kiinni puisessa jalkalaudassa ja noin sadan melontakilometrin aikana mutterit olivat pikku hiljaa löystyneet.
Koeajoin kajakin ilman jalkatukea ja kääntyminen vastasi nyt täysin seuran Viper 55:tä. Tuntuma kajakkiin oli kuitenkin huonompi, enkä saanut jaloista läheskään yhtä paljon vauhtia irti kuin tuella. Päätin laittaa tuen takaisin.
Ensimmäisen sadan melontakilometrin jälkeen Viper 51 tuntuu luotettavalta, eikä veneiden aiheuttamia aaltoja tarvitse enää juurikaan huomioida.
Sunnuntaina hiilikuituinen jalkatuki lähti irti, en ollut huomannut kiristää neljää mutteria, joilla ruuvit on kiinni puisessa jalkalaudassa ja noin sadan melontakilometrin aikana mutterit olivat pikku hiljaa löystyneet.
Koeajoin kajakin ilman jalkatukea ja kääntyminen vastasi nyt täysin seuran Viper 55:tä. Tuntuma kajakkiin oli kuitenkin huonompi, enkä saanut jaloista läheskään yhtä paljon vauhtia irti kuin tuella. Päätin laittaa tuen takaisin.
Ensimmäisen sadan melontakilometrin jälkeen Viper 51 tuntuu luotettavalta, eikä veneiden aiheuttamia aaltoja tarvitse enää juurikaan huomioida.
vaahtopäitä - 21.5 - 10 km
jalkatuki - 22.5 - 6 km
14. toukokuuta 2011
+1
Tuli pestyä melontavermeet samalla kun meloin Kuusistoon, pari kilometriä pidemmälle kuin viimeksi. Nostin puolessa välissä penkkiä yhdellä reiällä ja siirstin puoli senttiä eteenpäin, alkaa olla aika mukava melonta-asento.
Juomiseen pitäisi keksiä joku parempi ratkaisu, aukkopeitteen alta on vähän kelju kaivaa juomapulloa, vaikka tukevuutensa puolesta Viperissä tämän voikin aika rauhassa tehdä. Vaihdoin jo kierrekorkillisen 1.5l pullon camelbackin 0,75l ja samankokoiseen palautusjuomapulloon, nämä saa helposti yhdellä kädellä auki ja kiinni eivätkä ne kieri kajakin pohjalla. Pidän toista pulloa penkin takana ja toista penkin edessä, tyhjennys-sieni pitää pullon poissa reisien tieltä.
Sade - la 14.5 - 16 km
12. toukokuuta 2011
Kelluvat aurinkolasit [ ]
Meloin peilityynellä Kuusiston leirintäalueelle, soitin laituriin toisella kädellä tukien siskolleni ja onnistuin samalla testaamaan aurinkolasien kelluvuuden.. Jos joku tarvitsee niin laiturin päässä, noin metri ulos uloimmasta betonijalasta löytyy :)
Vedenpinta näytti kiillotetulta teräkseltä.
peilityyntä - to 12.5 - 13 km
vihtilä - ti 10.5? - 9 km
2. toukokuuta 2011
Säätöä ja testausta
Tein tänään testimielessä ensimmäiset rantautumiset ja ne sujuivat hienosti. Kajakki tuntui todella vakaalta sekä rantautuessa että takaisin kajakkiin astuessa. Naarmujen pelossa astuin ulos kajakista noin 20cm syvyisessä vedessä ja samalla tuli testattua uusien kuivahousujen nilkkalateksien toimivuus.
Melontakeskukselle palatessani kannoin vajalta seuran Viper 55:n, joka taitaa olla hiilikuituinen tai muuten vain huomattavasti kevyempi kuin omani. Siitä löytyi heti hyvä melonta-asento ja vakaudessaan tuntui lähes merikajakkimaiselta. Kumpienkin Vipereiden toissijainen stabiliteetti on mielestäni saatu yllättävän hyväksi.
Viper 55:n kääntyvyys oli ällistyttävän hyvä verrattuna omaani, johon on asennettu jalkatuki jalkapöydän vastaliikettä varten. Mutu-tuntumalla tuen poistaminen parantaisi luultavasti huomattavasti kääntymistä, vaikka ehkä hidastaisi eteenpäin melomista ja yleistä tuen ottamista. Tuella vapaata tilaa jalan sivuttaisliikkeelle on noin 2 cm, kun ilman tukea sama tila on noin 6. Tässä tilassa ohjainkepin ja näin myös peräsimen saa käännettyä huomattavasti paremmin.
Siirsin penkkiä eteenpäin noin puolitoista senttiä ja samalla kajakin luonne muuttui jotenkin tottelevaisemmaksi. Painopisteen siirtyessä eteenpäin, keula laskeutui hieman ja ilmeisesti kajakin uppouma ja vesirajan muoto vastaa nyt paremmin sille suunniteltua.
Melontakeskukselle palatessani kannoin vajalta seuran Viper 55:n, joka taitaa olla hiilikuituinen tai muuten vain huomattavasti kevyempi kuin omani. Siitä löytyi heti hyvä melonta-asento ja vakaudessaan tuntui lähes merikajakkimaiselta. Kumpienkin Vipereiden toissijainen stabiliteetti on mielestäni saatu yllättävän hyväksi.
Viper 55:n kääntyvyys oli ällistyttävän hyvä verrattuna omaani, johon on asennettu jalkatuki jalkapöydän vastaliikettä varten. Mutu-tuntumalla tuen poistaminen parantaisi luultavasti huomattavasti kääntymistä, vaikka ehkä hidastaisi eteenpäin melomista ja yleistä tuen ottamista. Tuella vapaata tilaa jalan sivuttaisliikkeelle on noin 2 cm, kun ilman tukea sama tila on noin 6. Tässä tilassa ohjainkepin ja näin myös peräsimen saa käännettyä huomattavasti paremmin.
Siirsin penkkiä eteenpäin noin puolitoista senttiä ja samalla kajakin luonne muuttui jotenkin tottelevaisemmaksi. Painopisteen siirtyessä eteenpäin, keula laskeutui hieman ja ilmeisesti kajakin uppouma ja vesirajan muoto vastaa nyt paremmin sille suunniteltua.
Säätöä Ma 2.5 - 3 km
30. huhtikuuta 2011
Vappumelonta
Tänään meloin katsomaan Kirjalansalmen siltaa ensimmäistä kertaa veden puolelta. Puolet matkasta oli taas peilityyntä, puiden heijastuksista erotti hyvin oksat pitkän matkan päästä ja auringonlaskun oranssit ja lilat toistui tajuttoman upeana veden pinnasta. Tämä oli pisin matka, minkä olen melonut yhdeltä istumalta kuppi-istuimella ja oli vielä mukavan rajoilla. Pitäisi jossain vaiheessa testata rantautumista tällä niin pitemmät lenkit olisi mukavampia.
la 30.4 - 16 km
29. huhtikuuta 2011
Totuttelua
Kiersin tänään iltalenkkinä Pitkäsalmea rannan tuntumasta, noin puolessa välissä alkoi tuntua hölmön raskaalta.
Syy selvisi melontakeskuksen laiturilla, peräsimessä oli ollut pari kaislaa kiinni :) Kaislojen irrotuksen jälkeen Viper tuntui raketilta, tuntui hienolta kiitää kevyesti lähes peilityynellä merenpinnalla.
 |
| Käytän iltalenkeillä Melontapisteestä hankittua imukuppikiinnitteistä huomiovaloa. Tämä on huomattavasti himmeämpi kuin aikaisemmin käyttämäni otsalamppu, mutta näkyy paremmin ympäri eikä häikäise. Vai onkohan laittamani patterit lopussa... |
pe 29.4 - 12 km
27. huhtikuuta 2011
Kauden aloitus
Olimme viime viikon Turkissa perheeni kanssa ihmettelemässä välimeren maininkeja ja lämpöä, palasimme sunnuntaina jäättömään Turkuun ja pääsin testaamaan uutta kajakkia ensimmäistä kertaa, täysin tyynelle Pitkäsalmelle.
Talven uimahallimelonnat Kirton Tigerillä kehitti tasapainoa sen verran että Viper 51 tuntuu lähes lauttamaiselta, ainakin tyynellä. Perus-pohjaperäsin vaikuttaa ensituntumalta vähän pieneltä, mutta sitä ei kai olekaan tarkoitettu aallokkoon.
Viperin terävä ja korkea keula menee pienistä aalloista läpi kuin veitsi sulasta voista, aallon noustessa kylkeä pitkin kajakki vakavoituu selvästi ja ainakin vasta/myötäaaltoon on erittäin helppo meloa.
Olen pikkuhiljaa löytämässä mukavan melonta-asennon ja luottamus kajakkiin kasvaa kerta kerralta. Tähän mennessä ollut hieno kokemus, odottelen vähän isompaa aallokkoa niin tiedän minkälaisia retkiä kajakilla pystyy tekemään.
Talven uimahallimelonnat Kirton Tigerillä kehitti tasapainoa sen verran että Viper 51 tuntuu lähes lauttamaiselta, ainakin tyynellä. Perus-pohjaperäsin vaikuttaa ensituntumalta vähän pieneltä, mutta sitä ei kai olekaan tarkoitettu aallokkoon.
Viperin terävä ja korkea keula menee pienistä aalloista läpi kuin veitsi sulasta voista, aallon noustessa kylkeä pitkin kajakki vakavoituu selvästi ja ainakin vasta/myötäaaltoon on erittäin helppo meloa.
Olen pikkuhiljaa löytämässä mukavan melonta-asennon ja luottamus kajakkiin kasvaa kerta kerralta. Tähän mennessä ollut hieno kokemus, odottelen vähän isompaa aallokkoa niin tiedän minkälaisia retkiä kajakilla pystyy tekemään.
Peilityyntä su 24.4 - 4 km
Peilityyntä ma 25.4 - 7 km
Miniaaltoa ti 26.4 - 12 km
Uppotukin metsästystä ke 27.4 - 5 km
10. huhtikuuta 2011
Viimeinen uimahallimelonta
Tänään oli osaltani viimeinen uimahallimelonta ennen avovesikauden alkua. Talven aikana tuli opittua taas paljon uutta, kaikista hienoimpana Kirton Tigerin kesyttäminen. Pienessä altaassa tuo antoi riittävästi haastetta ja oli tarpeeksi anteeksiantava, ettei into loppunut kesken. Muuta kivaa oli käsieskimon, yhden käden eskimon ja pakkopaitaeskimon oppiminen seuran muovisella koskikajakilla. Käytin suurimmaksi osaksi seuran nimetöntä kuppimelaa, jolla meloin loppuvuoden 2010. Se nappasi veteen ärhäkästi ja antoi hyvän tuen, keulaperäsimet ja sivuttaissiirtymä toimii kuten euromelallakin.
Talveen mahtui myös paljon yksin reskutusta kajakin sivusta, takaa ja alta.
Talveen mahtui myös paljon yksin reskutusta kajakin sivusta, takaa ja alta.
6. huhtikuuta 2011
Nelo Viper 51
 |
| Nelo Viper 51 A1, 520 x 51 cm, 15.5kg |
Kyseessä on siis Nelo Viper 51-kuntokajakki edullisena ja toivottavasti helposti ylläpidettävänä lasikuituversiona. Kajakin tilauksen yhteydessä valitsin kokoonpanoon kuivatilat eteen ja taakse, pienen luukun eteen ja ison ovaalin Kajak Sportin luukun taakse. Jalkatueksi koko jalanpohjan alle tulevan täysikokoisen levyn ja sen kaveriksi hiilikuituisen footstrapin, joka onkin kätevästi pehmentävän neopreenituubin sisällä.
 |
| 2011-mallissa on nelon sivuista poiketen hieman kulmikkaampi aukon takaosa. |
Aukon sisäpuolella näyttäisi sivuilla olevan tarpeeksi tilaa polvien/reisien tukemiseen eskimokäännöstä varten, tämä selvinnee sunnuntaina uimahallimelonnassa. Seuran Kirton Tiger ei ole suostunut useasta yrityksestä huolimatta oikaisemaan ylös asti. Siinä ei ole kylläkään ole samanlaista viitisen sentin levyistä pintaa johon jalkoja tukea vaan aukko on poikkileikkaukseltaan U-kirjaimen muotoinen.
 |
| Kajakki läpäisi tarkastuksen, pinnaohjaus toimii ja penkki on hyvin kiinni. |
Kajakin laatuvaikutelma on mielestäni hyvä ja ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä, että sain jopa paremman kajakin kuin minkä tilasin.
18. maaliskuuta 2011
Jäiden lähtöä odotellessa
Utössä on näköjään meri auennut sen verran että mahtuisi sekaan kajakillakin :) Vielä saa Pitkäsalmella odotella hyvän tovin, jos ei avantomelonta kiinnosta.
http://www.uto.fi/webcam/
http://www.uto.fi/webcam/
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)