Kajakki tilattu

Laitoin valkoisen Nelo Sea Vanquishin tilaukseen.

Kajakki on 5,65 m pitkä ja leveyttä löytyy kokonaiset 43 cm. Ennen kuin meloin kuntoilumielessä, käytin paljon seuran Avalon Melanie -retkikajakkia joka oli 16 cm pitempi ja 15 cm leveämpi. Ainakin pituuden puolesta tuo uusi sopinee mainiosti lähisaaristossa kruisailuun.

Viperistä viisastuneena valitsin taakse Kajak Sportin pyöreän luukun, joka on käytössäni riittävän tilava ja painaa puolet ovaalista kilon mötikästä. Eteen tulee joko samanlainen auki kierrettävä muoviluukku kuin Viperissä oli, eli 1,5l pullo mahtuu juuri ja juuri sisään, tai hieman isompi kumiluukku riippuen siitä kumpi kajakin kanteen paremmin sopii.

Nelo ei suositellut ensiksi ajattelemaani A1 lasikuiturakennetta sen ollessa liian pehmeä kaikkein pystysuorimmilla pinnoilla, joten materiaaliksi tulee hiilikuitu/kevlar epoksi vakuumi – WWR:ksi kutsutaan valikoimassa. Tarkoittaa siis Wild Water Racingia.

Jalkatueksi tulee tuttuun tapaan täyskokoinen levy ja pullbariksi kaareva hiilikuitulevy. Penkkinä Nelon perus-penkki, pidemmille matkoille pitänee keksiä jonkinlainen purkkaviritys istuinmukavuuden parantamiseen. GurneyGearsin Bumfortable kävi mielessä, mutta se on lähes sadan euron hintaan vähän turhan tyyris.

Tässä on 24 cm lyhyempi aukko kuin Viperissä, joten otin kansiköydet mukaan. Eteen saisi ehkä pysymään jonkinlaisen kartan. Toinen asia onkin, kuinka kauan kajakilla pitää meloa ennen kuin tasapainon puolesta uskaltaa katsoa alaspäin :) Köydet myös siksi, että talven uimahallimelonnoissa kilpurilla on tullut todettua köysien tarve kippaustilanteessa. Köydestä on huomattavasti helpompi tarrata kiinni kuin kajakin pinnasta.

Odotus alkakoon.

Kilpurista palloilua

Tänään oli pitkästä aikaa uimahallilla jotain uutta tekemistä. Heittelimme Jarin kanssa koppeja pallolla Plastex Aresin ja koskarin välillä. Ensimmäiset pari yritystä päättyi heti kaatumiseen, mutta seuraavilla koppeja alkoi tulemaan ja heittäminenkin alkoi onnistumaan. Olisinko saanut viisi–kuusi onnistunutta heittoa perätysten.

Huomasin, että kajakki tukevoitui aivan hitusen juuri ennen koppia käsien ottaessa palloa vastaan. Johtuisikohan tämä ponnistavasta liikkeestä, jossa kajakki painuu samalla aavistuksen vettä vasten tai siitä, että ylipäänsä katsoo vähän ylemmäs kuin normaalisti.

Palloilusta oli välitöntä hyötyä tasapainoiluun. Tämän jälkeen sain tehtyä eteen–taakse -siirtymiä ilman melaa ja pystyin nostamaan kädet suoraan ylös ilman kaatumista. Ehdottomasti lisää heittelyä ennen seuraavan kauden alkua.

Harjoittelin alatukea ja sivuttaissiirtymiä, molemmat sujuvat tuon tuosta, joka kerralla paremmalla varmuudella.

Löysin myös käsieskimon josta en pääse ylös. Kämmenet yhdessä liike tuntui tehottomalta ja siinä vaiheessa kun normaalisti olisi jo pinnalla, pää sojoitti suoraan alaspäin.

su 12.2. - 1,5h

Väliaika: hiihtoa ja luistelua

Edellisissä kolmessa uimahallimelonnassa ei tapahtunut mitään merkittävästi poikkeavaa aikaisempaan verrattuna, joten jätin niissä kekkaloinnit sepustamatta.

Tammikuun jälkeen olen jatkanut viime vuonna alkanutta hiihtoharrastusta, nyt sujuu muukin kuin tasatyöntö :) Kävin Vaarniemen näköalatornilla myrskyn jälkeen luikkimassa perinteisillä suksilla kaatuneiden mäntyjen välistä. Alas tulo oli jokseenkin haastavaa mutta sitäkin hauskempaa. Suksilla pääsee yllättävän kovaa ja niillä on mukava mennä sellaisista paikoista joista ei lumettomana aikana pääse.

Lisäksi olen luistellut ja muuten vain reippaillut ulkona. Pojan Stiga saa hyvät vauhdit meren jäällä, kun vetää luistellen.

Melontaergometri ja kuntosali on saanut toistaiseksi odottaa.