Pikapikaa fleecet, kuivahousut, takki, neopreenihanskat, pipo ja melontaliivit päälle ja kajakkia hakemaan. Sea Vanquishia kantaa helposti yhdellä kädellä, toisessa mela ja juomapussi.
Kajakkiin istuminen on helppoa ja se tuntuu tukevalta kunhan on aivan pystysuorassa. Pasi kommentoi pohjaa väärinpäin olevan kananmunan muotoiseksi ja sellainen se onkin. V -ja U-pohjan välimuoto istuu vedessä kohtuullisen syvällä penkin kohdalla mikä selittänee alkuvakauden. Pohjan vedenpinnan yläpuolinen osa on lähes pystysuora, joten ainakin pläkällä loppuvakautta saa etsiä mikroskoopilla. Saa nähdä miten kajakki herää henkiin aallokossa – kuvittelisin että tuolla pohjan muodolla saa aika hyvän tuen aalloista tarvittaessa. Päistä kajakki on vain hieman pinnan alla ja spurtissa keula nousee reippaasti vedestä ylös. En ole vielä kovin paljon panostanut penkin ja jalkatuen siirtämiseen, joten tuokin varmaan korjaantuu sopivien asetusten myötä.
Meloin muutaman kerran laiturin ympäri ja suuntasin sitten kilometrin päässä oleville lateraalimerkeille. Ensimmäinen kierros sujui kohtuullisen mukavasti. Tuntuu että tuolla on paljon kevyempi meloa kuin esim. Marathon Swiftillä.
Toisella kierroksella huomasin kajakin muuttavan suuntaa melanvedon yhteydessä. Ensin ajattelin sen johtuvan melan vedosta mutta huomasinkin syyksi pohjan muodon. Kajakkia on ehkä vähän liiankin helppoa ohjata kallistamalla. Pienen totuttelun jälkeen kallistamalla kajakin sai kääntymään paremmin kuin peräsimellä.
Lenkin jälkeen kannen päällä oli kolmen millin paksuinen kirkas jääkerros.
Nyt pitäisi saada helppoja kilometrejä alle niin voisi siirtyä vähän reippaammille reiteille.
Kauden aloitus - ti 3.4 - 4 km