Lauantaisen melonnan jälkeen melontakeskuksen laiturille nousi mies omituinen virne naamallaan. Meloin pienessä sivuvastaisessa Lemunaukolle, josta suuntasin Kuusistonsalmelle. Seurasi parin kilometrin surffaus ja melkoinen adrenaliinipaukku. Takaisin tullessa vasta-aaltoon meloessa Viperin keula sivalsi aina ensimmäisen vaahtopään ja noin metrin leikkuun jälkeen koko kajakki nousi rauhallisesti ylös seuraavan aallon päälle ikäänkuin hissillä. Vesi liukuu sujuvasti sivuille korkeaa etukantta pitkin, eikä pärskäytä ainakaan pienessä aallokossa melojan päälle. Sivuaallokossa pyöreähkö pohja on todella mukava, pienellä lantion käännöllä pysyy pystyssä ilman sen suurempia tukia.
Sunnuntaina hiilikuituinen jalkatuki lähti irti, en ollut huomannut kiristää neljää mutteria, joilla ruuvit on kiinni puisessa jalkalaudassa ja noin sadan melontakilometrin aikana mutterit olivat pikku hiljaa löystyneet.
Koeajoin kajakin ilman jalkatukea ja kääntyminen vastasi nyt täysin seuran Viper 55:tä. Tuntuma kajakkiin oli kuitenkin huonompi, enkä saanut jaloista läheskään yhtä paljon vauhtia irti kuin tuella. Päätin laittaa tuen takaisin.
Ensimmäisen sadan melontakilometrin jälkeen Viper 51 tuntuu luotettavalta, eikä veneiden aiheuttamia aaltoja tarvitse enää juurikaan huomioida.
vaahtopäitä - 21.5 - 10 km
jalkatuki - 22.5 - 6 km