Melontakeskukselle palatessani kannoin vajalta seuran Viper 55:n, joka taitaa olla hiilikuituinen tai muuten vain huomattavasti kevyempi kuin omani. Siitä löytyi heti hyvä melonta-asento ja vakaudessaan tuntui lähes merikajakkimaiselta. Kumpienkin Vipereiden toissijainen stabiliteetti on mielestäni saatu yllättävän hyväksi.
Viper 55:n kääntyvyys oli ällistyttävän hyvä verrattuna omaani, johon on asennettu jalkatuki jalkapöydän vastaliikettä varten. Mutu-tuntumalla tuen poistaminen parantaisi luultavasti huomattavasti kääntymistä, vaikka ehkä hidastaisi eteenpäin melomista ja yleistä tuen ottamista. Tuella vapaata tilaa jalan sivuttaisliikkeelle on noin 2 cm, kun ilman tukea sama tila on noin 6. Tässä tilassa ohjainkepin ja näin myös peräsimen saa käännettyä huomattavasti paremmin.
Siirsin penkkiä eteenpäin noin puolitoista senttiä ja samalla kajakin luonne muuttui jotenkin tottelevaisemmaksi. Painopisteen siirtyessä eteenpäin, keula laskeutui hieman ja ilmeisesti kajakin uppouma ja vesirajan muoto vastaa nyt paremmin sille suunniteltua.
Säätöä Ma 2.5 - 3 km