Tänään oli tasapainoilupäivä, sukkuloin Eliolla laiturin toiselta puolelta toiselle ja tein käännöksiä paikallaan. Tokaisin vajavahdille, että tämä on hyvää alatukiharjoittelua ja hän siihen: -Niinpä, ei koskaan tiedä mihin on kaatumassa -> parin sekunnin päästä makasin kyljelläni vedessä. Ilokseni melonta-anorakki piti yläkropan kuivana, vaikka alaosana oli juoksuhuosut.
Uimisen jälkeen kajakki tuntui hieman vakaammalta ja parin laiturikierroksen jälkeen olo oli jo vähän rennompi. Paikallaan olo tuntuu tällä paljon haastavammalta kuin vauhdissa olo.
ma 20.6 - 1 km