Kierroksen jälkeen poistin takakuivatilasta pyyhkeen ja varavaatteet, jätin aurinkolasit + lippiksen laiturille ja harjoittelin reskutusta laiturin läheisyydessä, ensimmäistä kertaa Viperillä.
Veteen kaaduttuani poistin ensin aukkopeitteen ja muljahdin kajakin viereen veteen samalla melasta kiinni pitäen. Tyhjensin kajakin vedestä nostamalla sitä yhdellä kädellä perästä kajakin ollessa hieman vinottain jotta vesi pääsee valumaan paremmin ulos, samalla vimmatusti polskien. Uin aukon viereen ja otin toisella kädellä otteen aukon vastareunasta ja toisella pohjasta ja nousin kajakin päälle sivuttain makaamaan. Nousuvaiheessa melontaliivini otti kiinni aukon reunaan parilla ensimmäisellä yrityksellä. Seuraavaksi otin otteen kummaltakin puolelta aukkoa ja heilautin nopeasti toisen jalkani kajakin yli, eli nyt makasin kajakin päällä pää menosuuntaan. Käsillä punnertaen ja samalla kippurassa keikaten mötkäytin itseni penkille. Sitten vain jalat ylös vedestä ja melonta laiturille.
Ensimmäiseen onnistumiseen meni muutama kerta, mutta seuraaviin tarvittavat yritykset vähenivät harjoituksen kanssa. Ilman melaa oli paljon helpompaa nousta takaisin kajakkiin vedestä ja jonkinlainen melaparkki voisikin olla hyvä näitä tilanteita varten. Ehkä pikalukollinen naru jakkaran jalkaan kiinnitettynä. Reskutus oli yhtä helppoa tyhjällä ja täynnä vettä olevalla kajakilla, mutta laiturille melonta olikin sitten aivan eri juttu. Eteenpäin pääsee mutta kääntyminen ja sivuttaissiirtymä on todella hidasta. Laipiolliset pakkaustilat kelluttavat kajakkia hyvin vaikka taempaan pääseekin vähän vettä peräsin-narujen rei'istä.
Kun kaikki onnistui nappiin, vedestä takaisin kajakkiin pääsi alle kymmenen sekunnin. Taitaa olla vähän eri aika niissä olosuhteissa, joissa kajakilla ylipäätään veteen joutuisi.
Meloin samalla Viperillä muutaman metrin kajakissa seisoen. Tässä huomasi taas kajakin hyvän kakkos-vakauden, raja tuntui selvästi ja tukea sai vielä melko epätoivoisen tuntuisissa asennoissa.
Reskutusta ja pystymelontaa - la 9.7 - 8 km