Pakkasin keulan kuivatilaan pyyhkeen ja puolentoista litran vesipullon, taakse tuli kuivahousut, kuivatakki ja hypotermiapeite + pientä evästä. Näin kajakin painopiste oli aivan hitusen edempänä kuin normaalisti meloessa ja sen huomasi mukavasti rennompana käyttäytymisenä tuulen kanssa.
Päälle neopreenihousut, pitkähihainen tekninen paita ja kirkkaanvalkoinen tekninen t-paita sekä neopreenirannekkeet, aurinkolasit ja lippalakki. Liiveissä iphone, jota voi positiiviseksi yllätyksekseni käyttää muovisen suojapussukan läpi, puhelimen kääntöpuolella pieni kartta sijainnin määrittämiseksi, pieni veitsi, pilli ja pari myslipatukkaa. Penkin eteen tuli 2 litran juomapussi ja penkin taakse sandaalit + tyhjennyssieni.
Sivutuulta vajalta lähtiessä oli noin 7 m/s ja se hidasti menoa naurettavasti jatkuvien pienten horjahdusten, tuen ottamisten ja suunnan korjausten myötä. Kaikissa muissa tuuliolosuhteissa vauhti pysyi normaalina, myötäaallossa pirskatin kovana ja vasta-aallossa ainakin tuntui vaivattomalta.
Pidin tauon Kuusiston linnan raunioiden läheisyydessä Paimionlahden rannalla. Pienen jaloittelun ja käsien heiluttelun jälkeen matka jatkui muutaman kilometrin päähän Kaarinan retkimelojien laiturille.
Viimeiset viisi kilometriä muistutti elävästi viimevuotista reissua samaisen penkkimallin takia. Toinen jalkani puutui ja kankku tuntui siltä että joku olisi lyönyt taltan suoraan hermoon. Päätin olla pitämättä loppumatkalla maataukoja mutta pidin kuitenkin pienen tauon rikkoutuneella laiturin kannattimella kajakissa seisten, kädet tutisten tukea pitäen. Tuo vastaisi varmaankin kuntopallolla seisomista puolapuista tukea pitäen.
Viimeinen kilometri meni kilpasoutajien perässä viilettäessä ja kaikenkaikkiaan tästä pätkästä jäi hyvä mieli. Kajakki on nyt sen verran tuttu että sillä uskaltaa pidemmälle, pienin varauksin penkin kanssa. 20 km pätkistä luulisi takamuksen vielä selviytyvän.
Toisen jalan puutuminen loppui seuraavan päivän illalla ja tilalle tuli pohkeen kramppailu kaikesta siitä työstä jonka se joutui koko jalan edestä tekemään.
Aikaa koko hommaan meni hieman yli neljä tuntia, mikä tuntuu käsittämättömän hitaalta. Nähtävästi alun sivutuuli ja lopun penkin kiroaminen näkyy matkanopeudessa :)
Aikaa koko hommaan meni hieman yli neljä tuntia, mikä tuntuu käsittämättömän hitaalta. Nähtävästi alun sivutuuli ja lopun penkin kiroaminen näkyy matkanopeudessa :)
Kuusiston kierto - ti 24.7. - 31 km