Hyinen istunto

Meloin ASA:lla Hirvensalon sillalle ja takaisin, puolivälissä piti lähentää jalkatukea ja tämä onnistui helposti laituriin nojaten. Tämä kertoo hieman jo kajakin vakaudesta, kiikkerämmällä ei tulisi mieleenkään irrottaa jalkatukea vesillä.

ASAn keula muistuttaa muodoltaan hieman suoristettua lenkkimakkaraa. Aivan kärki on terävä, mutta ensimmmäisen metrin jälkeen kajakki on suht tasaleveä aukon takaosaan asti. Viper on muodoltaan selvästi kiilamainen verrattuna tuohon.

Tuossa istui niin matalalla, että kapeassa ohjaamossa sivuja vasten olleet reidet ehti hieman kylmettymään vajaan neljän kilometrin pätkällä.

Hetken tuumailtuani nostin vajan perältä pölyisen Struer X-Lancerin ja suuntasin taas samaiselle sillalle. Kajakki oli ihan eri maata ASAn rinnalla, vaikka rungon muoto onkin melko lähellä. Meloin ensimmäistä kertaa täysillä niin, että saan melan pystysuorassa veteen ilman sen kummempia pelkoja kanteen osumisesta. X-Lancer on rauhallinen ja helppo meloa, mutta tuulessa aivan mahdoton ainakin tällä kertaa.

Ehkä peräsimen vaijerit oli löysällä tai kuivahousut estivät niiden liikkeen tai meloja ja näin myös kajakin painopiste oli liian takana. Pienestäkin tuulenvireestä keula sojoitti suoraan vastatuuleen.

Kun tuon tuulikäyttäytymisen saisi kuntoon, tässä olisi sopivassa suhteessa adrenaliinia ja endorfiinia vapauttava tapaus :)

su 16.10 - 8 km

Välikajakki

Testailin tänään "välikajakkia" siksi aikaa kunnes saan uuden käsiini.

Viper 55
Tein alkuun pienen lenkin Viper 55:llä, joka tuntui pistävän vastaan kohtuuttomasti verrattuna 51 leveään. Tyrmäys heti ensimmäisessä erässä tälle siis.

Plastex Marathon Swift
Tämä oli paljon mukavampi kuin 55 ja meloin noin viiden kilometrin lenkin.

ASA
Toivottoman ahtaasta ohjaamosta huolimatta tämä oli näistä paras. Kajakki istuu kuin neopreenisukka ja estää kapeudellaan ja penkin housuihin kiinni tarraavalla päällyksellä lantion käytön vartalon kierrossa, mutta on ehkä edellisestä johtuen erittäin helppo hallita, eikä vaikuta juurikaan kiikkerältä.

Keula on todella matala ja pienessä surffissa ensimmäinen metri kajakista menee helposti sukelluksiin, mikä ei oikein tunnu mukavalta.

Tyynelle tämä voisi olla mukava välikajakki. Pitää vielä koittaa jotain korkeampikeulaista.

Melonta kahdella viimeisellä oli mukavaa, kun sain päästeltyä täysillä ilman pelkoa horjahduksestakaan. Viper 51:n kaltaista ei kuitenkaan aallokko-ominaisuuksiltaan seuralta oikein löydy.

la 8.10 - 13 km

Kulhon enkka + kilpureita

Tänään tuli melottua vesisateessa Kulhon kierrolle oma ennätys, noin 13 kilometrin matka taittui 80 minuutissa laiturista laituriin. Edellisestä parani 10 minuuttia, mutta matka tuntui vähän siltä kuin olisi ollut jarru päällä koko ajan.

Testailin kilpakajakkeja lenkin jälkeen noin tunnin, tarkoituksenani oli löytää tyynen päivän kuntoilukajakki, jolla pääsee kovaa ja jossa olisi hieman kasvamisen varaa. Vajalla oli onneksi vielä ilta yhdeksältä avulias kuntosaleilija, jolta sain listaa edellisellä kerralla koittamastani Marathon Swiftistä kiikkerämmistä kajakeista.

Ensimmäisenä kävin ASA:lla uittamon rannan laiturilla kääntymässä, ASAssa oli koskikajakkimaisen tyköistuva penkki+ohjaamo, hyväntuntuinen mutta erilainen kuin mihin olen tottunut. Jalanpohjat kramppasi muutaman kerran makeasti ja matka jäi vähän lyhyeen.

Seuraavaksi koitin Gaybo Jaguaria (loistava nimi). Kajakki tuntui laiturin reunalla järkyttävän kiikkerältä verrattuna ASAan, mutta heti kun laiturista päästi irti, sen luonne muuttui täysin. Ohjaamo oli vielä ahtaampi kuin ASA:ssa ja tuntui, että pystyssä pysyisi vielä kiikkerämmälläkin kajakilla.

Kirton Tiger – vanha tuttuni talven uimahallimelonnoista – tuntui heti omalta. Vähän sama juttu laiturista irrottamisen kanssa, mutta ohjaamo tuntui hyvältä. Laiturin kierto ja seuraavaa.

Elion komea oranssinkeltainen kajakki, jonka kiilamaisen pohjan aikaansaamasta kiikkeryydestä hieman varoiteltiin, oli jo hieman haastavampi tapaus. Ensinnäkin jalkatuki oli kiinni ilmastointiteipillä ja irtosi toisesta reunasta (olisi tietenkin pitänyt tarkastaa ennen laiturista irtoamista) Ja toisekseen alatukea piti käyttää muutaman kerran jo pelkän laiturin kierrossa. Kokonaisuudessaan Elion kajakki tuntui kuitenkin mukavalta. Kiilamaisen pohjan aikaansaama korkea reuna mahdollistaa mutu-tuntumalta jopa jonkinlaisen toissijaisen stabiliteetin.

Palautin Elion vajalle ja käväisin katsomassa salin puolelta, josko saisin lisäneuvoa seuraavaksi kiikkerämmistä, mutta neuvonantajani oli lopettanut treeninsä jo ilta kymmeneltä ;)

Testattuja kilpureita yhdisti kaikkia vaivaton eteenpäin meno ja tunne siitä, että mela ei paina juuri mitään. Luultavasti paljonkin suuremman lavan käyttö olisi näillä mahdollista.

Tästä päivästä jäi loistava fiilis.

pe 17.6 - 15 km