Emoalukset

Iltalenkkinä Martinsillalle ja takaisin. Viimeisimmästä meloja-lehdestä viisastuneena ympärisäteilevän perälampun lisäksi myös otsalampulla varustettuna. Hämärässä Pezli toimi hyvin, mutta paluumatkan säkkipimeässä nyrkit hohtivat kuin hehkulamput näkökenttään tullessaan. Tämä huononsi pimeänäköä huomattavasti -> aallokkoa oli hieman hankala hahmottaa.

Tällä kertaa satamassa oli tuplabuukkaus, Viikkari odotteli paikallaan kun Siljan paatti peruutteli ja lähti matkoihinsa hyvin hitaasti. Alukset näyttivät kaikessa massiivisuudessaan vähän avaruusalusmaisilta.

Paluumatkalla, Uittamon uimarannan edessä pelästyin törkeästi valokeilaan, noin puolen metrin päähän kajakin keulasta hypännyttä kalaa. Taisi olla kohtuullinen vonkale. Kun muuten mustasta näköalasta pomppasi yhtäkkiä nenän eteen jotain odottamatonta, ensireaktio oli nopea alatuenta sadattelun saattelemana.

Ma 26.9 - 10 km

Melonta on ihanaa

Kävin iltalenkkinä tsekkaamassa uuden Martinsillan, harmikseni aurajoessa oli vielä sillan alittamisen kieltävä kyltti. Sankassa tihkusateessa aurajokirannan valot loivat satumaisen tunnelman. Kun näkyvyys oli ilman valoja noin 500 metriä, kaupunki valaistui kultaisena.

Menomatkalla rekat lastautuivat ruotsinlaivaan, laivan piipuista kuului mahtava röhötys pitkän matkan päähän. Kun tämä ääni tulee selän takaa, kuulostaa vähän kuin koira hönkisi niskaan.

Föri oli liikenteessä ja odotin kumpaankin suuntaan pienen hetken sen irtautumista laiturista.

Takaisintulomatkalla valot vähenivät keskustasta poistuessa ja melontakeskukselle saapuessa oli säkkipimeää, tihkusade oli yltynyt kohtuullisen roiskivaksi ja etelästä tuli jo pientä aaltoa.

Melontavermeiden alla oli kuitenkin lämmintä ja tunnelma oli upea.

Laiturille noustessa tokaisin itselleni, että kyllä melonta on ihanaa.

13°C tihku - ma 19.9 - 10 km