Nelo Vanquish XXL

NeloVanquish XXL

Seuran kilpamelojilla oli menossa melontakeskuksella kuntosalitreenit ja kävi niinkin hyvä tuuri, että sain testata Miika Dietrichin Nelo Vanquish XXL-kajakkia. Jouduin siirtämään jalkatukea sen verran taaksepäin, ettei tiller barista näkynyt päätäkään – peräsin virran vietävänä siis. Tästä huolimatta kokemus oli hyvin positiivinen, vaikkakin 3 vetoa + melaperäsin-tyyli olikin ehkä huvittavan näköistä.

Aukko on noin 10 cm lyhyempi kuin
Viperissä ja istuessa tuntuu kuin penkki
jatkuisi korkealle ylös kapeahkon, mutta
erittäin mukavan ohjaamon takia.

Pysyin pystyssä noin puolitoista tuntia kestäneen melonnan ja tämä vielä ilman kaatumisen pelkoa. Vanquish tuntui ehkä osaltaan hieman painavammille suunnitellun runkonsa takia leppoisalta ja anteeksiantavalta ja samalla pirun nopealta.

Nelo Vanquishin pohja on voimakkaasti U:n muotoinen
ja kajakki kippaakin mielellään kyljelleen pukeilla.

Joku on netin syövereissä valitellut Sea Vanquishin olevan enemmänkin pidennetty Vanquish kuin merikajakki – toivon tämän olevan totta, sen verran leveän hymyn tuo sai aikaan.

Vanquishia pitää ehdottomasti koittaa vielä uudestaan hyvin säädetyn tiller barin kanssa.

ti 6.12 - 2 km

Uimahallimelontaa

Kauden ensimmäinen uimahallimelonta takana, oli mukava räpiköidä välillä lämpimässä vedessä.

Tällä kertaa hallilla on kilpurina ilmeisesti Plastex Athena (520 x 40 cm). Nimestä en ole aivan varma,  ainakin Plastexin nettisivujen perusteella näyttäisi samalta. Kajakki vaikutti tyhjänä suurinpiirtein yhtä kiikkerältä kuin seuran vanhantyyppinen Elio, mutta heti penkille istuutumisen jälkeen tuo tuntui paljon mukavammalta (Vaikka kajakkiin mahtui juuri ja juuri istumaan ohjaamon kapeuden takia).

Sivuttaissiirtymä kahdeksikkovedon avulla onnistui helposti ja tasapainottelu melalla ja ilman meni hyvin. Ei kaatumisia tällä kertaa.

Testasin koskikajakilla muutaman eskimokäännöksen, tulivat takaraivosta kuten viime talvena. Oikeastaan  hieman rauhallisempina kun tajusin käyttää lantiota melaa enemmän.

Käsieskimo kahdella ja yhdellä kädellä sujui helposti, mutta ilman käsiä käännös jäi aina asentoon, jossa kajakki on lähes kääntynyt, mutta pää on vielä noin  10 cm veden alla. Ehkä ensi kerralla sitten.

Eteenpäin melonta koskarilla + kuppimelalla onnistui naurettavan huonosti, tuntui enemmän paikallaan kääntymiseltä. Vaatii vähän totuttelua taas tuo.

su 6.11 - 1,5 h

Tuplapäivä

Tänään tuli kierrettyä päivällä Hirvensalo aikaan 2:15. Peilityynellä melonta oli vähän tylsää, aallokossa eteenpäin menemisen havaitsee paremmin ja on enemmän tekemistä :) Illalla ohjelmassa oli tunnin tasapainoharjoittelu seuran Eliolla. Parin sadan metrin lenkkejä joka kerralla hieman vakaammin, alkaa pikkuhiljaa sujua vaikkei ihan mukavaa vielä ole.

la  3.9 - 22 km

Kuljettaja, seuratkaa tuota kajakkia

Tänään vajalle tullessani näin, kun joku laittoi Nelo Vanquishin säädöt kuntoon ja lähti melomaan keskustaa päin. Ei muuta kuin juomapussi penkin alle, valo takakannelle, aukkopeite kiinni ja nopeasti perään. Sain pidettyä välimatkan suurinpiirtein samana peilityynellä Pitkäsalmella matkalla vaja-satama-altaan reuna-vaja, erona toki oli että toinen melojista sivakoi rennosti ja toinen höyry päästä nousten :)

Viperillä oli mukava meloa oman kunnon rajoilla.

Lenkin jälkeen kiersin vielä laiturin seuran Eliolla yllätyksekseni melko vakaasti ilman tuentoja.

ti 30.8 - 6 km

Elion kanssa totuttelua

Testailin seuran Elio-kilpuria puolisentoista tuntia pitkäsalmen peilityynellä pinnalla. Alkuun muutama joka kerralla varmempi laiturin kierto ja päälle Rauvolanlahden nurkille ja takaisin pari kertaa + yleistä pyörimistä. Nauvon reissu on kehittänyt tasapainoa huimasti ja sain tehtyä muutaman kymmenen metrin spurtteja ennen tuen ottamista.

Tuennatkin väheni viime kerrasta ehkä kolmasosaan, mikä oli hienoa. Olin varautunut uimaan, mutta tällä kerralla vältyttiin siltäkin :)

Elio - ti 2.8 - 2 km

Tasapainoilua

Tänään oli tasapainoilupäivä, sukkuloin Eliolla laiturin toiselta puolelta toiselle ja tein käännöksiä paikallaan. Tokaisin vajavahdille, että tämä on hyvää alatukiharjoittelua ja hän siihen: -Niinpä, ei koskaan tiedä mihin on kaatumassa -> parin sekunnin päästä makasin kyljelläni vedessä. Ilokseni melonta-anorakki piti yläkropan kuivana, vaikka alaosana oli juoksuhuosut.

Uimisen jälkeen kajakki tuntui hieman vakaammalta ja parin laiturikierroksen jälkeen olo oli jo vähän rennompi. Paikallaan olo tuntuu tällä paljon haastavammalta kuin vauhdissa olo.
 

ma 20.6 - 1 km

Kulhon enkka + kilpureita

Tänään tuli melottua vesisateessa Kulhon kierrolle oma ennätys, noin 13 kilometrin matka taittui 80 minuutissa laiturista laituriin. Edellisestä parani 10 minuuttia, mutta matka tuntui vähän siltä kuin olisi ollut jarru päällä koko ajan.

Testailin kilpakajakkeja lenkin jälkeen noin tunnin, tarkoituksenani oli löytää tyynen päivän kuntoilukajakki, jolla pääsee kovaa ja jossa olisi hieman kasvamisen varaa. Vajalla oli onneksi vielä ilta yhdeksältä avulias kuntosaleilija, jolta sain listaa edellisellä kerralla koittamastani Marathon Swiftistä kiikkerämmistä kajakeista.

Ensimmäisenä kävin ASA:lla uittamon rannan laiturilla kääntymässä, ASAssa oli koskikajakkimaisen tyköistuva penkki+ohjaamo, hyväntuntuinen mutta erilainen kuin mihin olen tottunut. Jalanpohjat kramppasi muutaman kerran makeasti ja matka jäi vähän lyhyeen.

Seuraavaksi koitin Gaybo Jaguaria (loistava nimi). Kajakki tuntui laiturin reunalla järkyttävän kiikkerältä verrattuna ASAan, mutta heti kun laiturista päästi irti, sen luonne muuttui täysin. Ohjaamo oli vielä ahtaampi kuin ASA:ssa ja tuntui, että pystyssä pysyisi vielä kiikkerämmälläkin kajakilla.

Kirton Tiger – vanha tuttuni talven uimahallimelonnoista – tuntui heti omalta. Vähän sama juttu laiturista irrottamisen kanssa, mutta ohjaamo tuntui hyvältä. Laiturin kierto ja seuraavaa.

Elion komea oranssinkeltainen kajakki, jonka kiilamaisen pohjan aikaansaamasta kiikkeryydestä hieman varoiteltiin, oli jo hieman haastavampi tapaus. Ensinnäkin jalkatuki oli kiinni ilmastointiteipillä ja irtosi toisesta reunasta (olisi tietenkin pitänyt tarkastaa ennen laiturista irtoamista) Ja toisekseen alatukea piti käyttää muutaman kerran jo pelkän laiturin kierrossa. Kokonaisuudessaan Elion kajakki tuntui kuitenkin mukavalta. Kiilamaisen pohjan aikaansaama korkea reuna mahdollistaa mutu-tuntumalta jopa jonkinlaisen toissijaisen stabiliteetin.

Palautin Elion vajalle ja käväisin katsomassa salin puolelta, josko saisin lisäneuvoa seuraavaksi kiikkerämmistä, mutta neuvonantajani oli lopettanut treeninsä jo ilta kymmeneltä ;)

Testattuja kilpureita yhdisti kaikkia vaivaton eteenpäin meno ja tunne siitä, että mela ei paina juuri mitään. Luultavasti paljonkin suuremman lavan käyttö olisi näillä mahdollista.

Tästä päivästä jäi loistava fiilis.

pe 17.6 - 15 km