Loistofiilis™

Tein kajakin takalaipioon viime perjantaina isomman aukon ja asensin Kajak Sportin pyöreän Click-on luukun tilalle. Välilaipio on Sandwitch-rakenteinen, ensin tulee puolisen millin kova muovi, sitten noin 4 mm vaahtoa ja viimeisenä jonkinlainen kova kangaslaminointi.

Merkkasin liidulla aukon reunuksen avulla leikattavan ympyrän, aloitin puukolla pienen reiän ja jatkoin tästä pienellä kaarellisella rautasahalla, jonka terän sai kätevästi 45° kulmaan.

Välilaipioon ja aukon reunukseen aktivoija, sitten aukon reunukseen liima ja painallus kiinni.

Hämmästyksekseni homma sujui ongelmitta ja nyt Sea Vanquishiini saa jopa sandaalit mukaan reissulle :) Mittojensa puolesta viime vuonna hankittu Trangia mini sopii myös.

Tänään meloin noin seitsemän kilometriä Pitkäsalmella, aluksi tavalliseen tapaani juomapussin letku melontaliivissä kiinni niin että saan helposti yhdellä kädellä letkun pään suuhun ja lopuksi ilman pussia. Tällä oli yllättävän suuri ero vartalonkierron ja melonnan vapauden suhteen.

Nähtävästi myös liian kireällä olevat melontaliivit haittaavat optimaalista menoa.

Kajakin pesun ja kuivauksen jälkeen koitin piruuttani seuran Elio-kilpuria, jolla viimevuonna meloin muutaman kerran lämpimällä vedellä.

Parikymmentä senttiä lyhyempi kilpuri kääntyi todella mukavasti paikallaan, omani pitää väkipakolla vääntää usean vedon avulla 180°, kun Eliolla riitti alle puolet tästä.

Vauhtiin kilpurilla pääsi helposti ja liuku oli hyvä, tukevuus Sea Vanquishiin verrattava. Aallokkoon en tuolla kuitenkaan heti uskaltaisi kajakin mataluuden vuoksi. Kilpurilla melomisen jälkeen oli pitkästä aikaa aivan loistava fiilis ja pitääkin käyttää loppu lämpimän veden aika hyväksi kilpureilla kuntoiluun.

ma 6.8. - 9 km

Tuplapäivä

Tänään tuli kierrettyä päivällä Hirvensalo aikaan 2:15. Peilityynellä melonta oli vähän tylsää, aallokossa eteenpäin menemisen havaitsee paremmin ja on enemmän tekemistä :) Illalla ohjelmassa oli tunnin tasapainoharjoittelu seuran Eliolla. Parin sadan metrin lenkkejä joka kerralla hieman vakaammin, alkaa pikkuhiljaa sujua vaikkei ihan mukavaa vielä ole.

la  3.9 - 22 km

Kuljettaja, seuratkaa tuota kajakkia

Tänään vajalle tullessani näin, kun joku laittoi Nelo Vanquishin säädöt kuntoon ja lähti melomaan keskustaa päin. Ei muuta kuin juomapussi penkin alle, valo takakannelle, aukkopeite kiinni ja nopeasti perään. Sain pidettyä välimatkan suurinpiirtein samana peilityynellä Pitkäsalmella matkalla vaja-satama-altaan reuna-vaja, erona toki oli että toinen melojista sivakoi rennosti ja toinen höyry päästä nousten :)

Viperillä oli mukava meloa oman kunnon rajoilla.

Lenkin jälkeen kiersin vielä laiturin seuran Eliolla yllätyksekseni melko vakaasti ilman tuentoja.

ti 30.8 - 6 km

Elion kanssa totuttelua

Testailin seuran Elio-kilpuria puolisentoista tuntia pitkäsalmen peilityynellä pinnalla. Alkuun muutama joka kerralla varmempi laiturin kierto ja päälle Rauvolanlahden nurkille ja takaisin pari kertaa + yleistä pyörimistä. Nauvon reissu on kehittänyt tasapainoa huimasti ja sain tehtyä muutaman kymmenen metrin spurtteja ennen tuen ottamista.

Tuennatkin väheni viime kerrasta ehkä kolmasosaan, mikä oli hienoa. Olin varautunut uimaan, mutta tällä kerralla vältyttiin siltäkin :)

Elio - ti 2.8 - 2 km

Penkin kuva takamuksessa

Pienen tauon jälkeen Vihtilän kiertoa jälleen. Uimahousut ja kuppipenkki oli huono yhdistelmä, nyt on kummassakin kankussa noin viiden sentin haavaumat/vesikellot penkin etureunan sivuista. Virheeni oli liikkuva ihokosketus paikallaan pysyvään penkkiin, jaloilla polkiessa penkin etureuna hankasi vuorotellen pikkuhiljaa tietään ihon läpi.

Mahdollisia ratkaisuja voisi olla penkin korottaminen nykyisestä "normaalista" pari pykälää ylös jolloin paino tulisi penkille vähän eri tavalla tai shortsimallisten tai muuten peittävien housujen käyttö.

Kiersin lenkin jälkeen laiturin muutaman kerran seuran Elio-kilpurilla. Alun räpiköinnin jälkeen tuntui kohtuullisen mukavalta, muutama paniikinomainen tuenta siellä täällä sai varmaan rannalla olleiden naaman virneeseen.

to 7.7 - 10 km

Tasapainoilua

Tänään oli tasapainoilupäivä, sukkuloin Eliolla laiturin toiselta puolelta toiselle ja tein käännöksiä paikallaan. Tokaisin vajavahdille, että tämä on hyvää alatukiharjoittelua ja hän siihen: -Niinpä, ei koskaan tiedä mihin on kaatumassa -> parin sekunnin päästä makasin kyljelläni vedessä. Ilokseni melonta-anorakki piti yläkropan kuivana, vaikka alaosana oli juoksuhuosut.

Uimisen jälkeen kajakki tuntui hieman vakaammalta ja parin laiturikierroksen jälkeen olo oli jo vähän rennompi. Paikallaan olo tuntuu tällä paljon haastavammalta kuin vauhdissa olo.
 

ma 20.6 - 1 km

Kulhon enkka + kilpureita

Tänään tuli melottua vesisateessa Kulhon kierrolle oma ennätys, noin 13 kilometrin matka taittui 80 minuutissa laiturista laituriin. Edellisestä parani 10 minuuttia, mutta matka tuntui vähän siltä kuin olisi ollut jarru päällä koko ajan.

Testailin kilpakajakkeja lenkin jälkeen noin tunnin, tarkoituksenani oli löytää tyynen päivän kuntoilukajakki, jolla pääsee kovaa ja jossa olisi hieman kasvamisen varaa. Vajalla oli onneksi vielä ilta yhdeksältä avulias kuntosaleilija, jolta sain listaa edellisellä kerralla koittamastani Marathon Swiftistä kiikkerämmistä kajakeista.

Ensimmäisenä kävin ASA:lla uittamon rannan laiturilla kääntymässä, ASAssa oli koskikajakkimaisen tyköistuva penkki+ohjaamo, hyväntuntuinen mutta erilainen kuin mihin olen tottunut. Jalanpohjat kramppasi muutaman kerran makeasti ja matka jäi vähän lyhyeen.

Seuraavaksi koitin Gaybo Jaguaria (loistava nimi). Kajakki tuntui laiturin reunalla järkyttävän kiikkerältä verrattuna ASAan, mutta heti kun laiturista päästi irti, sen luonne muuttui täysin. Ohjaamo oli vielä ahtaampi kuin ASA:ssa ja tuntui, että pystyssä pysyisi vielä kiikkerämmälläkin kajakilla.

Kirton Tiger – vanha tuttuni talven uimahallimelonnoista – tuntui heti omalta. Vähän sama juttu laiturista irrottamisen kanssa, mutta ohjaamo tuntui hyvältä. Laiturin kierto ja seuraavaa.

Elion komea oranssinkeltainen kajakki, jonka kiilamaisen pohjan aikaansaamasta kiikkeryydestä hieman varoiteltiin, oli jo hieman haastavampi tapaus. Ensinnäkin jalkatuki oli kiinni ilmastointiteipillä ja irtosi toisesta reunasta (olisi tietenkin pitänyt tarkastaa ennen laiturista irtoamista) Ja toisekseen alatukea piti käyttää muutaman kerran jo pelkän laiturin kierrossa. Kokonaisuudessaan Elion kajakki tuntui kuitenkin mukavalta. Kiilamaisen pohjan aikaansaama korkea reuna mahdollistaa mutu-tuntumalta jopa jonkinlaisen toissijaisen stabiliteetin.

Palautin Elion vajalle ja käväisin katsomassa salin puolelta, josko saisin lisäneuvoa seuraavaksi kiikkerämmistä, mutta neuvonantajani oli lopettanut treeninsä jo ilta kymmeneltä ;)

Testattuja kilpureita yhdisti kaikkia vaivaton eteenpäin meno ja tunne siitä, että mela ei paina juuri mitään. Luultavasti paljonkin suuremman lavan käyttö olisi näillä mahdollista.

Tästä päivästä jäi loistava fiilis.

pe 17.6 - 15 km