Keinuva laituri

2. pääsiäispäivänä oli puuskaista etelätuulta siinä määrin että pitkäsalmi oli vaahtopäillä ja laituri keinui koko mitaltaan sivusuunnassa – oiva tilaisuus aallokkoon ja tuuleen totuttelemiseen.

Kiersin muutaman lenkin ja jäin sitten laiturin viereen maukkaimpaan ristiaaltoon muljahtelemaan kajakin kanssa.

Täyskokoinen jalkatuki ja hiilikuituinen footstrap jäi tulematta kajakin kanssa ja niiden pitäisi saapua lähipäivinä postissa – näiden kanssa kajakkiin saanee vielä paremman tuntuman, mutta sillä välin peruskokoonpanokin tuo riittävän turvallisuuden tunteen.

Aivan pahimmissa puuskissa piti vielä laskea mela ja odotella hetki. Muutaman kymmenen kilometrin päästä uskoisin olevani sinut kajakin kanssa ja melovani luontevasti siinä missä Viperilläkin.

ma 9.4 - 5 km

Katian rippeitä

Pitkäsalmella järjestettiin viime lauantaina Marathonmelonnan sekaparien SM-kilpailut. Kahdella kaksikolla oli menossa kanto-osuus tullessani vajalle ja ohitusta yritettiin juosten suut leveässä hymyssä. Melontamatka oli 3 x 5 km, ilmeisesti kahdella kanto-osuudella. Tuo voisi olla mukava iltalenkkirytmi, kun viiden kilometrin aikana kankut ei ehdi puutua ja melontavauhdin saa pidettyä kovempana kun välissä hölkkää pienen lenkin.

Kipitin kajakkini kanssa tyhjälle laiturille ja meloin alta pois ennen seuraavia kanto-osuuslaisia. Laiturilta kommentoitiin että myöhästyin hieman lähdöstä :) Nokka kohti etelää ja Kirkkoherran saaren kierto pienenpienessä aallokossa.

Tänään oli iltalenkin aiheena kova tuuli ja kuppimelan testaus. Tuulen voimaa kuvaa hieman se, että melonnan jälkeen melontaliivejä avatessa ne meinasivat lentää päältä :) Pysyin vajan läheisyydessä tehden noin kilometrin lenkkejä mahdollisimman monipuolisesti eri tuulensuuntiin meloen. Viperin miniperäsin ja korkea keula tekee sivutuulimelonnasta hieman haastavaa, mutta pienellä tehon lisäyksellä suoraan pääsi hyvin.

Testasin hieman isompaa, mutta suurinpiirtein samanlaista melaa, jolla olen yleensä melonut ja se tuntui herättävän kajakin eloon aivan uudella tavalla. Melan "yläreunan lippa" oli hieman selvempi ja näin vedon edetessä mela loittoni enemmän kajakin keskilinjasta mahdollistaen mutu-tuntumalta helpomman vartalonkierron ja puhtaamman irtioton vedestä.

Lavan suurempi pinta-ala ei tuntunut niinkään väsyttävänä, vaan eteenpäin vievänä tekijänä, ja sain ensimmäistä kertaa kajakin keulan nousemaan reippaasti ylös kovaa meloessa – ja tämä tapahtui helposti.

Rajakarilla, jonkin verran avonaisemmassa paikassa mutta kuitenkin suht lähellä, tuulee tällä hetkellä noin 14 m/s puuskan ollessa 18 m/s.

Katia - ti 13.9 - 5 km

Kirkkoherra - su 11.9 - 10 km

Turku-Nauvo-Turku

Meloin Turusta Paraisten keskustan kautta Nauvon Pensareen ja takaisin perjantain ja lauantain aikana. Melontakilometrejä tuli kolme ylimääräistä kumpaankin suuntaan, suunnilleen samassa kohtaakin vielä.

Turku-Pensar
Lähtö Turusta oli perjantai-aamulla noin 7:30 ja 6m/s myötäisessä 38 km matka taittui noin neljässä ja puolessa tunnissa, taukoineen keskinopeus 8,4 km/h ja perillä tasan kahdeltatoista.

Pakkasin Viperiin sateen varalle melontavermeitä säkillisen ja toisen mökkivaatteita, pyyhkeen ja eväitä. Lisäksi mukaan tuli kaksi 1,5l vesipulloa ja Camelbakin 0,75l pullo. Lähes kaikki tuli kajakin takaluukkuun ja näin keula ui todella korkealla, mikä osoittautuikin myötätuulimelonnan kannalta oivalliseksi avuksi.

Matkalla oli kaksi aukkoa ja muuten suht suojaisaa salmea. Vapparilla suunnittelemani "saaresta saareen ja rantoja pitkin"-taktiikka meni uusiksi kun sain runsaan aallokon mukana lähes ilmaisen kyydin Pargas Kanotklubbenille asti. Viperin penkki oli toisiksi korkeimmassa asennossaan ja sen päällä retkipatjaviritelmä, joka muovautui penkkiin muutaman kilometrin jälkeen sen verran sopivaksi, että kajakin kallistelu onnistui ajatuksen omaisesti.

Pidin menomatkalla yhden maatauon Sattmarkin sillan vieressä olevalla vieraslaiturilla. Tästä jatkoin noin 1,5 km väärään suuntaan ja kun kartasta tsekkaamaani siltaa ei vielä näkynyt, palasin takaisin ja löysin oikealle väylälle.

Paraisten ja Pensaren väliin jäi noin 8 km osuus, joka meni Vapparin lailla aallon edellä pysyttelyksi. Mutkat siis suoraksi ja vauhdin hurmaa. Muutaman kerran aalto ylitti aukkopeitteen sivuilta, peite pysyi onneksi paikallaan hyvin.

Melonnan jälkeen olo oli puutuneita kankkuja lukuun ottamatta energinen.

Tein illalla vielä parin kilometrin lenkin vähän etupainotteisemmalla pakkauksella ja vaihdoin samalla tasaisen retkipatjan nyppyläiseen istuinalustaan, jolla lantion kierto ei onnistu aivan yhtä hyvin, mutta kajakin hallinta parani mielestäni paljon.

Pensar–Turku
Lähtö Pensaresta oli lauantai-aamulla noin 6:30 ja noin 8m/s vastaisessa 38 km matkaan meni noin viisi ja puoli tuntia, taukoineen keskinopeus 6,9 km/h, perillä taas tasan kahdeltatoista.

Aamukahvin jälkeen laitoin kajakin vesille hieman alakuloisesti. Vastatuulta olisi noin 8 metriä sekunnissa ja matka alkaisi heti aukolla. Vasta-aaltoon oli kuitenkin helppo meloa ja muutamaa pärskähdystä ja aallon harjalta tippumista lukuun ottamatta ylitys meni leppoisasti. Vastatuuleen meloessa on se hyvä puoli, että vastaan tulevien saarien kohdalla on aina levähdyksen mahdollisuus, kun saari toimii aallonmurtajana.

Kiersin Ön saaren väärältä puolelta ja Granvikin tien alittavan sillan sijaan päädyin saaristotien alittavalle sillalle. Taisi pari ärräpäätä päästä kun lauttajono meni ohi ja huomasin virheen. Tästä oli suht suora reitti Sattmarkin sillalle tauolle ja poikkeama oli onneksi suht lyhyt.

Pidin seuraavan tauon Pargas Kanotklubbin laiturilla ja lähdin helpottuneena jatkamaan kohtuullisen tyyntä Vapparia eteenpäin. Noin puolen välin jälkeen vastaan tuli vaahtopäät ja keskikokoiset moottoriveneet. Kuntokajakiksi Viper 51 toimii kyllä todella hienosti ristiaallokossa.

Loppumatka olikin tuttua tahkomista, joskin Rövarholman jälkeen tuuli vaihtui sivutuuleksi ja kajakki lähti vetämään tuulen suuntaan voimakkaasti. Onneksi poikkeamalta pääsi nopeasti takaisin myötäaallokossa sujahdellen.

Saaristomeren Melojien laiturille noustessani rojahdin hetkeksi makaamaan selälleni ja hoidin sitten purku/pesurutiinit alta pois.

Reissun jälkeen olo on yllättävän kevyt. Ainoastaan takamus särkee kovan penkin takia.

Etuluukku, 1,5l pullo, pyyhe ja vaihtovaatteet mahtuvat hyvin

Viper 51

Pikkiriikkinen peräsin ei juuri ylityksissä loistanut ;)

Täysikokoinen jalkatuki ja hiilikuituinen footstrappi.

Nelon perus-jakkara, voisin ristiä tämän el Diabloksi

Turku - Pensar - pe 29.7 - 40 km

Pensar - Turku - la 30.7 - 38 km

Hirvensalon kierto

Kiersin tänään Viperillä Hirvensalon. Noin 20 km matka taittui 2h 20min, mukaan mahtui yksi jaloittelutauko. Satama-allas oli onneksi vähäliikenteinen ja muutenkin vastaan tuli vain kaksi isompaa paattia, M/S Lily ja joku Siljalinen laivoista. Ajoitukseni oli hyvä, koska 15 minuuttia myöhemmin olisin ollut ruotsinlaivan kanssa samalla väylällä. Nyt väliin jäi Iso Pukki. Meloin reitin leppoisasti ja otin kahden kilometrin spurtin loppuun. Tämän jälkeen tulisi mieleenkään vaihtaa retkikajakkiin samalle reitille kohtuulisessa kelissä, viimevuotisten kiertojen jälkeen olin yleensä rättiväsynyt, kun nyt lähinnä selän pitkät lihakset polttelee.

Hirvensalon kierron jälkeen meloin vielä pari pientä kierrosta Plastexin Marathon Swiftillä.

Hirvensalo - ma 25.7 - 21 km

ma 18.7 - 3 km

Kuusiston silta

Tänään meloin kuusiston sillalle ja takaisin, noin 19,5 km ja 2h 10min, eli tasan tunnin paremmin kuin vuoden takainen 20 km aikani Artisan Millennium-kajakilla. Tällä kertaa tosin muutaman minuutin tauon jälkeen tuntui kuin olisi hyvin voinut jatkaa toisen samanmoisen, kun retkikajakilla paikat oli aika puhki. (huono melontatekniikka varmaan syyllisenä)

Pidin pienen jalottelutauon paluumatkalla kuusiston leirintäalueen laiturin päässä. Noustessani seisaalleen laiturin portaista tukien, kuului taas tuttu molskahdus ja nyt ko. paikassa makaa pohjassa jo toiset aurinkolasini.

Paluumatkalla koin ahaa-elämyksen, huomasin että myös pieniä vastaan ja/tai sivusta tulevia aaltoja voi käyttää hyväksi eteenpäin mentäessä kunhan ajoittaa melan vedon aallon harjalle. Ihan loogista kyllä kun aallokossahan on vuorotellen ylämäkeä ja alamäkeä.

Kuusiston silta - la 16.7 - 19,5 km

+2

Viime kerralla Viper alkoi tuntumaan tasaisella kohomaiselta, pystyssä pysyy nyt kohtuu varmasti suoraan sivulta tulevassa aallokossa. Leveä ovaali pohja ja terävä keula mahdollistaa rauhallisen aallokkomelonnan.

Kuusiston salmelle kääntyessä löytyy mukavasti niin vasta, sivu, perä kuin ristiaaltoakin, viime kertoina sellaista noin 30 cm korkeaa suht lyhyttä. Etenkin betonilaitureiden läheltä on hauska mennä muljahdellen sinne tänne ristiaalloissa.

Nostin penkkiä taas, nyt se on ylimmässä asennossa, penkin päällä pidän telttapatja-muovipussi-teippi-viritystä, joka mahdollistaa suht mukavan melonnan, kun takamus ei puudu muutaman kilometrin jälkeen.

pe 26.5 - 10 km
ti 31.5 - 10 km

Aallot palasivat Pitkäsalmelle

Lauantaisen melonnan jälkeen melontakeskuksen laiturille nousi mies omituinen virne naamallaan. Meloin pienessä sivuvastaisessa Lemunaukolle, josta suuntasin Kuusistonsalmelle. Seurasi parin kilometrin surffaus ja melkoinen adrenaliinipaukku. Takaisin tullessa vasta-aaltoon meloessa Viperin keula sivalsi aina ensimmäisen vaahtopään ja noin metrin leikkuun jälkeen koko kajakki nousi rauhallisesti ylös seuraavan aallon päälle ikäänkuin hissillä. Vesi liukuu sujuvasti sivuille korkeaa etukantta pitkin, eikä pärskäytä ainakaan pienessä aallokossa melojan päälle. Sivuaallokossa pyöreähkö pohja on todella mukava, pienellä lantion käännöllä pysyy pystyssä ilman sen suurempia tukia.

Sunnuntaina hiilikuituinen jalkatuki lähti irti, en ollut huomannut kiristää neljää mutteria, joilla ruuvit on kiinni puisessa jalkalaudassa ja noin sadan melontakilometrin aikana mutterit olivat pikku hiljaa löystyneet.

Koeajoin kajakin ilman jalkatukea ja kääntyminen vastasi nyt täysin seuran Viper 55:tä. Tuntuma kajakkiin oli kuitenkin huonompi, enkä saanut jaloista läheskään yhtä paljon vauhtia irti kuin tuella. Päätin laittaa tuen takaisin.

Ensimmäisen sadan melontakilometrin jälkeen Viper 51 tuntuu luotettavalta, eikä veneiden aiheuttamia aaltoja tarvitse enää juurikaan huomioida.

vaahtopäitä - 21.5 - 10 km

jalkatuki - 22.5 - 6 km