Kilpurista palloilua

Tänään oli pitkästä aikaa uimahallilla jotain uutta tekemistä. Heittelimme Jarin kanssa koppeja pallolla Plastex Aresin ja koskarin välillä. Ensimmäiset pari yritystä päättyi heti kaatumiseen, mutta seuraavilla koppeja alkoi tulemaan ja heittäminenkin alkoi onnistumaan. Olisinko saanut viisi–kuusi onnistunutta heittoa perätysten.

Huomasin, että kajakki tukevoitui aivan hitusen juuri ennen koppia käsien ottaessa palloa vastaan. Johtuisikohan tämä ponnistavasta liikkeestä, jossa kajakki painuu samalla aavistuksen vettä vasten tai siitä, että ylipäänsä katsoo vähän ylemmäs kuin normaalisti.

Palloilusta oli välitöntä hyötyä tasapainoiluun. Tämän jälkeen sain tehtyä eteen–taakse -siirtymiä ilman melaa ja pystyin nostamaan kädet suoraan ylös ilman kaatumista. Ehdottomasti lisää heittelyä ennen seuraavan kauden alkua.

Harjoittelin alatukea ja sivuttaissiirtymiä, molemmat sujuvat tuon tuosta, joka kerralla paremmalla varmuudella.

Löysin myös käsieskimon josta en pääse ylös. Kämmenet yhdessä liike tuntui tehottomalta ja siinä vaiheessa kun normaalisti olisi jo pinnalla, pää sojoitti suoraan alaspäin.

su 12.2. - 1,5h

Väliaika: hiihtoa ja luistelua

Edellisissä kolmessa uimahallimelonnassa ei tapahtunut mitään merkittävästi poikkeavaa aikaisempaan verrattuna, joten jätin niissä kekkaloinnit sepustamatta.

Tammikuun jälkeen olen jatkanut viime vuonna alkanutta hiihtoharrastusta, nyt sujuu muukin kuin tasatyöntö :) Kävin Vaarniemen näköalatornilla myrskyn jälkeen luikkimassa perinteisillä suksilla kaatuneiden mäntyjen välistä. Alas tulo oli jokseenkin haastavaa mutta sitäkin hauskempaa. Suksilla pääsee yllättävän kovaa ja niillä on mukava mennä sellaisista paikoista joista ei lumettomana aikana pääse.

Lisäksi olen luistellut ja muuten vain reippaillut ulkona. Pojan Stiga saa hyvät vauhdit meren jäällä, kun vetää luistellen.

Melontaergometri ja kuntosali on saanut toistaiseksi odottaa.

Ikävä takaisku

Uimahallimelonnassa huomasin ajan mittaa unohtaneeni kuinka euromelaa käytetään. Eteenpäin pääsee kyllä, mutta jotenkin onnistun kääntymisissä, sivuttaissiirtymässä ja eskimoissa sivaltamaan melan reunalla niin, että mela ei tue lainkaan. Ikään kuin veitsellä vetäisi siis.

Kuppimelan muoto ja erityisesti L/C-kirjaimen muotoinen lippa toimii aivan eri lailla vedessä. Pitäisikin varmaan opetella taas perusmelan käyttö, ettei aivan kokonaan unohdu.

su 18.12. - 1,5h

Lämpötila 2,5 °C, merivesi 4,2 °C

Vesi on ollut jossain vaiheessa todella korkealla sateiden vuoksi. Kaislikko on harventunut ja osa siitä lepäsi noin kymmenen metrin päässä normaalista vesirajasta asfaltilla. Kiersin pienessä puuskatuulessa Kirkkoherran. Kajakin pyöreähkö pohja otti hyvin vastaan sivuaallokon ja kajakki toimi muutenkin kuin ajatus.

Lemun aukon kohdalla oli ainakin kahden kilometrin pituinen ja pari metriä leveä vaahtovana, joka tuli Kuusiston salmen suunnasta.

Merivesi oli vaalean ruskeaa ja haisi vahvasti pellolle.

Viime sunnuntain uimahallimelonnassa jätin kilpurin varastoon ja keskityin yleiseen pöhköilyyn.

la 17.12. - 10 km

uimahallimelontaa su 11.12. - 1.5h

Pakkopaitaeskimoita

Tutulla koskarilla pakkopaitaeskimot onnistui helposti. Sain jopa tehtyä neljä suht siistiä moista putkeen. Olin viime kerralla pitänyt kämmenet hauisten päällä, kun nyt pidin kädet ranteisiin asti kainaloissa.

Harjoittelin mm. pää alaspäin uimista kajakin kanssa + sivuttaissiirtymää kahdeksikkovedolla seisten ynnä muuta yhtä järkevää.

Kilpuri pysyi alla helposti ja liikkuminen ympäri allasta kävi miltei ilman tuentoja. Tein tasapainoharjoitteena "varjomelontaa" ilman melaa. Tämä osoittautui melko haastavaksi, eli varmasti ensi kerralla uudestaan.

Olisi hienoa koittaa tuollaista uudemman mallista kilpakajakkia lenkillä, kunhan vedet taas lämpenee ensi vuonna.

Su 20.11. - 1,5h

Uimahallimelontaa

Hallilla oleva Plastexin kilpuri onkin Ares 370, joka on kuulemma jonkin verran vakaampi kuin viimevuotinen Kirton Tiger. 370 viittaa kajakin leveyteen, joten ei mikään ihme että vähän tiukkaa tekee :)

Lisäsin vaikeusastetta 4-5 cm paksujen vaahtomuovilevyjen muodossa. Neljä levyä penkin päällä oli vielä mukava olla. Viidennen kanssa olo oli vielä hyvä, mutta kajakki kippasi vähän odottamattomasti ja päätin jättää siihen.

Seisten kajakissa pysyin pystyssä ehkä puoli minuuttia.

Tuon kiikkeryystestin jälkeen "normaali" istuin tuntui helpolta. Pitääkin testata Marathon Swiftiä vaikkapa läppämalliset pelastusliivit penkin päällä. Siinä saisi matalan penkin hieman korkeammaksi ja samalla vähän lisäeristystä kylmenevään meriveteen ;)

Pakkopaitaeskimo ei vielä mennyt koskarilla, mutta sain sen sentään kulkemaan suoraan kuppimelan kanssa.

Pitäisi löytää jotain järkevää tekemistä uimahallimelontoihin, ettei mene kekkaloimiseksi.

su 13.11. - 1,5h

Uimahallimelontaa

Kauden ensimmäinen uimahallimelonta takana, oli mukava räpiköidä välillä lämpimässä vedessä.

Tällä kertaa hallilla on kilpurina ilmeisesti Plastex Athena (520 x 40 cm). Nimestä en ole aivan varma,  ainakin Plastexin nettisivujen perusteella näyttäisi samalta. Kajakki vaikutti tyhjänä suurinpiirtein yhtä kiikkerältä kuin seuran vanhantyyppinen Elio, mutta heti penkille istuutumisen jälkeen tuo tuntui paljon mukavammalta (Vaikka kajakkiin mahtui juuri ja juuri istumaan ohjaamon kapeuden takia).

Sivuttaissiirtymä kahdeksikkovedon avulla onnistui helposti ja tasapainottelu melalla ja ilman meni hyvin. Ei kaatumisia tällä kertaa.

Testasin koskikajakilla muutaman eskimokäännöksen, tulivat takaraivosta kuten viime talvena. Oikeastaan  hieman rauhallisempina kun tajusin käyttää lantiota melaa enemmän.

Käsieskimo kahdella ja yhdellä kädellä sujui helposti, mutta ilman käsiä käännös jäi aina asentoon, jossa kajakki on lähes kääntynyt, mutta pää on vielä noin  10 cm veden alla. Ehkä ensi kerralla sitten.

Eteenpäin melonta koskarilla + kuppimelalla onnistui naurettavan huonosti, tuntui enemmän paikallaan kääntymiseltä. Vaatii vähän totuttelua taas tuo.

su 6.11 - 1,5 h

Viimeinen uimahallimelonta

Tänään oli osaltani viimeinen uimahallimelonta ennen avovesikauden alkua. Talven aikana tuli opittua taas paljon uutta, kaikista hienoimpana Kirton Tigerin kesyttäminen. Pienessä altaassa tuo antoi riittävästi haastetta ja oli tarpeeksi anteeksiantava, ettei into loppunut kesken. Muuta kivaa oli käsieskimon, yhden käden eskimon ja pakkopaitaeskimon oppiminen seuran muovisella koskikajakilla. Käytin suurimmaksi osaksi seuran nimetöntä kuppimelaa, jolla meloin loppuvuoden 2010. Se nappasi veteen ärhäkästi ja antoi hyvän tuen, keulaperäsimet ja sivuttaissiirtymä toimii kuten euromelallakin.

Talveen mahtui myös paljon yksin reskutusta kajakin sivusta, takaa ja alta.