Keinuva laituri

2. pääsiäispäivänä oli puuskaista etelätuulta siinä määrin että pitkäsalmi oli vaahtopäillä ja laituri keinui koko mitaltaan sivusuunnassa – oiva tilaisuus aallokkoon ja tuuleen totuttelemiseen.

Kiersin muutaman lenkin ja jäin sitten laiturin viereen maukkaimpaan ristiaaltoon muljahtelemaan kajakin kanssa.

Täyskokoinen jalkatuki ja hiilikuituinen footstrap jäi tulematta kajakin kanssa ja niiden pitäisi saapua lähipäivinä postissa – näiden kanssa kajakkiin saanee vielä paremman tuntuman, mutta sillä välin peruskokoonpanokin tuo riittävän turvallisuuden tunteen.

Aivan pahimmissa puuskissa piti vielä laskea mela ja odotella hetki. Muutaman kymmenen kilometrin päästä uskoisin olevani sinut kajakin kanssa ja melovani luontevasti siinä missä Viperilläkin.

ma 9.4 - 5 km

Vetoja

Tänään iltalenkkinä kolme kahden kilometrin vetoa suoraan vasta/myötätuuleen, samalla reitillä kuin seuramestaruuskilpailut järjestettiin. Alun perin piti tehdä viisi, mutta tuuli alkoi ujeltamaan lipputankojen naruissa sen verran komeasti että jätin pari viimeistä väliin.

Testailin taas edelliseltä kerralta tuttua melaa ja se tuntuu sopivan minulle hyvin. En tiedä johtuuko näiden kahden testipäivän tuulesta, mutta vaikuttaisi siltä että kaarivedot on tehottomampia tällä melalla. Kajakki pyrkii suoraan eteenpäin ennemmin kuin kääntymään. Onneksi Viperiä voi kääntää hieman lantiolla kyljelleen täyskäännöksen helpottamiseksi.

Eteenpäin meno ja tuennat ym. toimii kuitenkin hyvin.

ke 14.9 - 6 km

Katian rippeitä

Pitkäsalmella järjestettiin viime lauantaina Marathonmelonnan sekaparien SM-kilpailut. Kahdella kaksikolla oli menossa kanto-osuus tullessani vajalle ja ohitusta yritettiin juosten suut leveässä hymyssä. Melontamatka oli 3 x 5 km, ilmeisesti kahdella kanto-osuudella. Tuo voisi olla mukava iltalenkkirytmi, kun viiden kilometrin aikana kankut ei ehdi puutua ja melontavauhdin saa pidettyä kovempana kun välissä hölkkää pienen lenkin.

Kipitin kajakkini kanssa tyhjälle laiturille ja meloin alta pois ennen seuraavia kanto-osuuslaisia. Laiturilta kommentoitiin että myöhästyin hieman lähdöstä :) Nokka kohti etelää ja Kirkkoherran saaren kierto pienenpienessä aallokossa.

Tänään oli iltalenkin aiheena kova tuuli ja kuppimelan testaus. Tuulen voimaa kuvaa hieman se, että melonnan jälkeen melontaliivejä avatessa ne meinasivat lentää päältä :) Pysyin vajan läheisyydessä tehden noin kilometrin lenkkejä mahdollisimman monipuolisesti eri tuulensuuntiin meloen. Viperin miniperäsin ja korkea keula tekee sivutuulimelonnasta hieman haastavaa, mutta pienellä tehon lisäyksellä suoraan pääsi hyvin.

Testasin hieman isompaa, mutta suurinpiirtein samanlaista melaa, jolla olen yleensä melonut ja se tuntui herättävän kajakin eloon aivan uudella tavalla. Melan "yläreunan lippa" oli hieman selvempi ja näin vedon edetessä mela loittoni enemmän kajakin keskilinjasta mahdollistaen mutu-tuntumalta helpomman vartalonkierron ja puhtaamman irtioton vedestä.

Lavan suurempi pinta-ala ei tuntunut niinkään väsyttävänä, vaan eteenpäin vievänä tekijänä, ja sain ensimmäistä kertaa kajakin keulan nousemaan reippaasti ylös kovaa meloessa – ja tämä tapahtui helposti.

Rajakarilla, jonkin verran avonaisemmassa paikassa mutta kuitenkin suht lähellä, tuulee tällä hetkellä noin 14 m/s puuskan ollessa 18 m/s.

Katia - ti 13.9 - 5 km

Kirkkoherra - su 11.9 - 10 km

Sivutuuliharjoittelua

Kiersin Vihtilän lenkin makeassa noin 8m/s tuulessa hieman alle tuntiin, sain rutistettua 10 km aikaa parilla minuutilla pienemmäksi mutta siihen taitaa jäädä tällä kajakilla/melojalla.

Meloin auringon laskiessa vielä pari kiekkaa Pitkäsalmella. Vajalle oli ilmestynyt uusi komea Zasteran Medium Rasmussen-lapainen mela, näytti lähes täysin samalta kuin käyttämäni nimetön. Pitäisi jossain vaiheessa hankkia oma mela, ehkä Braca Sportin IV kärkien kevlar-vahvikkeilla tai jokin vastaava kevyt ja kestävä.

ma 8.8 - 14 km

Turku-Nauvo-Turku

Meloin Turusta Paraisten keskustan kautta Nauvon Pensareen ja takaisin perjantain ja lauantain aikana. Melontakilometrejä tuli kolme ylimääräistä kumpaankin suuntaan, suunnilleen samassa kohtaakin vielä.

Turku-Pensar
Lähtö Turusta oli perjantai-aamulla noin 7:30 ja 6m/s myötäisessä 38 km matka taittui noin neljässä ja puolessa tunnissa, taukoineen keskinopeus 8,4 km/h ja perillä tasan kahdeltatoista.

Pakkasin Viperiin sateen varalle melontavermeitä säkillisen ja toisen mökkivaatteita, pyyhkeen ja eväitä. Lisäksi mukaan tuli kaksi 1,5l vesipulloa ja Camelbakin 0,75l pullo. Lähes kaikki tuli kajakin takaluukkuun ja näin keula ui todella korkealla, mikä osoittautuikin myötätuulimelonnan kannalta oivalliseksi avuksi.

Matkalla oli kaksi aukkoa ja muuten suht suojaisaa salmea. Vapparilla suunnittelemani "saaresta saareen ja rantoja pitkin"-taktiikka meni uusiksi kun sain runsaan aallokon mukana lähes ilmaisen kyydin Pargas Kanotklubbenille asti. Viperin penkki oli toisiksi korkeimmassa asennossaan ja sen päällä retkipatjaviritelmä, joka muovautui penkkiin muutaman kilometrin jälkeen sen verran sopivaksi, että kajakin kallistelu onnistui ajatuksen omaisesti.

Pidin menomatkalla yhden maatauon Sattmarkin sillan vieressä olevalla vieraslaiturilla. Tästä jatkoin noin 1,5 km väärään suuntaan ja kun kartasta tsekkaamaani siltaa ei vielä näkynyt, palasin takaisin ja löysin oikealle väylälle.

Paraisten ja Pensaren väliin jäi noin 8 km osuus, joka meni Vapparin lailla aallon edellä pysyttelyksi. Mutkat siis suoraksi ja vauhdin hurmaa. Muutaman kerran aalto ylitti aukkopeitteen sivuilta, peite pysyi onneksi paikallaan hyvin.

Melonnan jälkeen olo oli puutuneita kankkuja lukuun ottamatta energinen.

Tein illalla vielä parin kilometrin lenkin vähän etupainotteisemmalla pakkauksella ja vaihdoin samalla tasaisen retkipatjan nyppyläiseen istuinalustaan, jolla lantion kierto ei onnistu aivan yhtä hyvin, mutta kajakin hallinta parani mielestäni paljon.

Pensar–Turku
Lähtö Pensaresta oli lauantai-aamulla noin 6:30 ja noin 8m/s vastaisessa 38 km matkaan meni noin viisi ja puoli tuntia, taukoineen keskinopeus 6,9 km/h, perillä taas tasan kahdeltatoista.

Aamukahvin jälkeen laitoin kajakin vesille hieman alakuloisesti. Vastatuulta olisi noin 8 metriä sekunnissa ja matka alkaisi heti aukolla. Vasta-aaltoon oli kuitenkin helppo meloa ja muutamaa pärskähdystä ja aallon harjalta tippumista lukuun ottamatta ylitys meni leppoisasti. Vastatuuleen meloessa on se hyvä puoli, että vastaan tulevien saarien kohdalla on aina levähdyksen mahdollisuus, kun saari toimii aallonmurtajana.

Kiersin Ön saaren väärältä puolelta ja Granvikin tien alittavan sillan sijaan päädyin saaristotien alittavalle sillalle. Taisi pari ärräpäätä päästä kun lauttajono meni ohi ja huomasin virheen. Tästä oli suht suora reitti Sattmarkin sillalle tauolle ja poikkeama oli onneksi suht lyhyt.

Pidin seuraavan tauon Pargas Kanotklubbin laiturilla ja lähdin helpottuneena jatkamaan kohtuullisen tyyntä Vapparia eteenpäin. Noin puolen välin jälkeen vastaan tuli vaahtopäät ja keskikokoiset moottoriveneet. Kuntokajakiksi Viper 51 toimii kyllä todella hienosti ristiaallokossa.

Loppumatka olikin tuttua tahkomista, joskin Rövarholman jälkeen tuuli vaihtui sivutuuleksi ja kajakki lähti vetämään tuulen suuntaan voimakkaasti. Onneksi poikkeamalta pääsi nopeasti takaisin myötäaallokossa sujahdellen.

Saaristomeren Melojien laiturille noustessani rojahdin hetkeksi makaamaan selälleni ja hoidin sitten purku/pesurutiinit alta pois.

Reissun jälkeen olo on yllättävän kevyt. Ainoastaan takamus särkee kovan penkin takia.

Etuluukku, 1,5l pullo, pyyhe ja vaihtovaatteet mahtuvat hyvin

Viper 51

Pikkiriikkinen peräsin ei juuri ylityksissä loistanut ;)

Täysikokoinen jalkatuki ja hiilikuituinen footstrappi.

Nelon perus-jakkara, voisin ristiä tämän el Diabloksi

Turku - Pensar - pe 29.7 - 40 km

Pensar - Turku - la 30.7 - 38 km

Huomautus veneilijöille

Viime torstaina annettiin radiossa huomautus veneilijöille kovasta tuulesta. Välitön reaktio tähän oli, että nyt on pakko päästä melomaan. Kiertelin Viperillä suht suojaista Pitkäsalmea ja yllätyksekseni kajakki tuntui melko samalta kuin pienemmälläkin tuulella – oikeastaan ainoa ero oli, että melaa ei voinut nostaa aivan yhtä pystyyn tuulen napatessa kuppiin napakasti.

Lauantaina piti alun perin meloa Maanpäähän grillailemaan, noin kymmenen kilometrin päähän melontakeskuksesta. Soitin lähtövalmiista kajakista kaverilleni, joka tietenkin ilmoitti grillausten siirtyneen keskustaan. Lähdin Vihtilän kiertoon ja sivusin samalla Viper 55:lla tehtyä 60 minuutin ennätystäni. Kolmea juomataukoa ja paria lomaveneilijän siirtymäodottelua lukuun ottamatta suht täysillä tuollainen. Voisi kuvitella, että juomarepulla ja Jaguarilla tuo aika olisi helposti muutaman minuutin pienempi.

huomautus veneilijöille - to 23.6 - 7 km

Vihtilä 60min - la 25.6 - 10km 

Navakkaa tuulta

Tänään tuli testattua Viperin käyttäytymistä 8-10m/s tuulessa. Vasta-ja myötätuuleen ei juuri tarvitse stressata pystyssä pysymistä, keula nappaa sivutuuleen jonkin verran mutta kunhan pysyy vauhdissa, tuntuu että kajakki menee nuolena suurinpiirtein minne tarkoituskin.

Pitäisi uskaltautua hieman isompaan aallokkoon testailemaan. Tuntuu siltä, että Viperissä olisi potentiaalia mukaviin 20-25 km lenkkeihin, kunhan istuimen päälle laittaa vaahtomuovipatjan tms :)

pe 3.6 - 5 km