Kakskerran kierto

Meloin sunnuntaina Kakskerran ympäri, matkaa reissulle tuli hieman vajaa 29 km ja aikaa tuhraantui tasan neljä tuntia taukoineen. Leudossa tuulessa oli mukava paahtaa menemään – vastapäivään kiertäen Kakskerran pohjoispuoli sujui suojassa ja eteläpuolella tuli kahdeksan kilometrin lähes ilmainen myötäaaltomelonta.

Sea Vanquish Kakskerran kirkon laiturilla
(hyvä taukopaikka vajaan kahdeksan kilometrin päässä vajalta) 

Airiston päädyn ristiaallokossa oli hieman epämukavaa, olisi pitänyt meloa huomattavasti kauempana rannasta jotta aallokko olisi tullut ainoastaan yhdestä suunnasta. Pitää huomioida tuo seuraavaa reittiä suunnitellessa.

Tasaisella Sea Vanquish kulki hienosti ja myötätuulessa aallonharjoja oli helppo metsästää.

Kakskerran kierto – Su 9.6. – 29 km

Vihtilää kiertämässä

Varovainen Vihtilän kierto Sea Vanquishilla sujui mukavasti, huomasi selvästi että melontatauon aikana lihakset on rentoutuneet. Judo on tehnyt hyvää eteenpäinmelonnan vetovaiheelle, siinä on paljon samankaltaisia kiertoliikkeitä kuin melonnassa. Kun veto tuntuu lähtevän tuosta lapaluun alta, eteenpäin pääsee vaivatta.

Lämpötila oli noin 10°C ja päälle laitoin kuivatakin, kuivahousut, neopreenisukat ja pitkähihaisen teknisen paidan + Hikosportin Sea Daddy-lakin. Tämä kokoonpano toimi juuri sopivasti. Viime kerralla oli muistaakseni neopreenishortsit ja t-paita :)

la 29.9. – 10 km

Satavan kierto

Meloimme Mikon kanssa Satavan ympäri tyynellä säällä auringon porottaessa. Noin 30 km meni taukoineen kuuteen tuntiin. Mikko meloi samaisella Artisan Millenniumilla jolla itse tapasin meloa ennen kuntokajakkeihin siirtymistä. Itse putputtelin Sea Vanquishilla.

Retkikajakilla pääsi spurteissa suurinpiirtein mukavaan kuntokajakin retkivauhtiin ja sillä näytti pärjäävän mukavasti muutaman vuoden melontatauon jälkeen.

Airistoa sivuava pätkä oli epämukavuusalueella ristiaaltokohdissa ja yhdessä moisessa meinasin kaatua. Välitön kyynärpäähän asti kastanut alatuki pelasti vaikka painopiste tuntui jo olevan reippaasti tyhjän päällä.

Pidimme yhden pidemmän ja kaksi lyhyttä maataukoa, jälkimmäiset lähinnä kajakkini puuduttavan penkin takia. Sea Vanquishista pääsee näppärästi ulos luonnon rannassa mutta lähes kaksimetriselle kaverilleni Artisanin aukko teki tiukkaa.

Kuntokajakkien lähes metrisessä aukossa olisikin hyvä syy saada pidemmät ihmiset melomaan niillä :)

la 18.8. - 30 km

Vihtilän kierto 55min

Aivan loistavalla fiiliksellä Vihtilän kierto Sea Vanquishilla. Nyt kun keskittyi enemmän vetoon, vauhdissa tuntui pysyvän mukavasti.

Samalla sadas postaus tässä lokikirjassa.

ke 15.8. - ~10 km

Hutilointia

Aivan peilityynellä Pitkäsalmella Sea Vanquishin kanssa meno oli aluksi hieman epämukavaa. Parin kilsan lenkki ja laiturille istuskelemaan auttaa yleensä alkukiikkeryydestä pois – ja niin auttoi nytkin. Meloin noin kuutisen kilometrin pikkulenkin lämpimässä ilta-auringossa. Vesi hohkaa vielä mukavasti lämpöä ja tuuli tuntuu höngäyttelevän suolaista henkeään. Aikamoinen ero jäiden lähdön jälkeiseen hyiseen röyhtäilyyn.

Jotenkin tuntui veto olevan pois. Tein pikkulenkin Plastex Marathon Swiftillä, joka tuntui todella lyhyeltä – kajakki kääntyili voimakkaasti ensimmäisten vetojen aikana ja suoraan menemiseen pitikin totutella. Olen näemmä kehittänyt turhan paljon sivuille vetävän melontatyylin Sea Vanquishin hallitsemiseksi. Nähtävästi juuri tuosta syystä meno tuntuu välillä hitaalta – se on sitä.

Takaisin perusteisiin hetkeksi ja sitten taas pitemmän paatin puikkoihin.

ma 13.8. - 7 km

Loistofiilis™

Tein kajakin takalaipioon viime perjantaina isomman aukon ja asensin Kajak Sportin pyöreän Click-on luukun tilalle. Välilaipio on Sandwitch-rakenteinen, ensin tulee puolisen millin kova muovi, sitten noin 4 mm vaahtoa ja viimeisenä jonkinlainen kova kangaslaminointi.

Merkkasin liidulla aukon reunuksen avulla leikattavan ympyrän, aloitin puukolla pienen reiän ja jatkoin tästä pienellä kaarellisella rautasahalla, jonka terän sai kätevästi 45° kulmaan.

Välilaipioon ja aukon reunukseen aktivoija, sitten aukon reunukseen liima ja painallus kiinni.

Hämmästyksekseni homma sujui ongelmitta ja nyt Sea Vanquishiini saa jopa sandaalit mukaan reissulle :) Mittojensa puolesta viime vuonna hankittu Trangia mini sopii myös.

Tänään meloin noin seitsemän kilometriä Pitkäsalmella, aluksi tavalliseen tapaani juomapussin letku melontaliivissä kiinni niin että saan helposti yhdellä kädellä letkun pään suuhun ja lopuksi ilman pussia. Tällä oli yllättävän suuri ero vartalonkierron ja melonnan vapauden suhteen.

Nähtävästi myös liian kireällä olevat melontaliivit haittaavat optimaalista menoa.

Kajakin pesun ja kuivauksen jälkeen koitin piruuttani seuran Elio-kilpuria, jolla viimevuonna meloin muutaman kerran lämpimällä vedellä.

Parikymmentä senttiä lyhyempi kilpuri kääntyi todella mukavasti paikallaan, omani pitää väkipakolla vääntää usean vedon avulla 180°, kun Eliolla riitti alle puolet tästä.

Vauhtiin kilpurilla pääsi helposti ja liuku oli hyvä, tukevuus Sea Vanquishiin verrattava. Aallokkoon en tuolla kuitenkaan heti uskaltaisi kajakin mataluuden vuoksi. Kilpurilla melomisen jälkeen oli pitkästä aikaa aivan loistava fiilis ja pitääkin käyttää loppu lämpimän veden aika hyväksi kilpureilla kuntoiluun.

ma 6.8. - 9 km

Ranskalaisia

Melontaa pojan kanssa Ekkulla - la 28.7 - 4 km

Vetoja Pitkäsalmella - la 28.7 - 8 km

Peräaallon jahtausta - su 29.7 - 6 km

Kuusiston kierto

Kiersin Kuusiston saaren tiistaina, hieman yli 30 kilometrin lenkille lähdin Sea Vanquishilla ja ajattelin tämän olevan vastaavanlainen totuttelureissu kuin viimevuotinen Nauvon käynti Viperillä.

Pakkasin keulan kuivatilaan pyyhkeen ja puolentoista litran vesipullon, taakse tuli kuivahousut, kuivatakki ja hypotermiapeite + pientä evästä. Näin kajakin painopiste oli aivan hitusen edempänä kuin normaalisti meloessa ja sen huomasi mukavasti rennompana käyttäytymisenä tuulen kanssa.

Päälle neopreenihousut, pitkähihainen tekninen paita ja kirkkaanvalkoinen tekninen t-paita sekä neopreenirannekkeet, aurinkolasit ja lippalakki. Liiveissä iphone, jota voi positiiviseksi yllätyksekseni käyttää muovisen suojapussukan läpi, puhelimen kääntöpuolella pieni kartta sijainnin määrittämiseksi, pieni veitsi, pilli ja pari myslipatukkaa. Penkin eteen tuli 2 litran juomapussi ja penkin taakse sandaalit + tyhjennyssieni.

Sivutuulta vajalta lähtiessä oli noin 7 m/s ja se hidasti menoa naurettavasti jatkuvien pienten horjahdusten, tuen ottamisten ja suunnan korjausten myötä. Kaikissa muissa tuuliolosuhteissa vauhti pysyi normaalina, myötäaallossa pirskatin kovana ja vasta-aallossa ainakin tuntui vaivattomalta.

Pidin tauon Kuusiston linnan raunioiden läheisyydessä Paimionlahden rannalla. Pienen jaloittelun ja käsien heiluttelun jälkeen matka jatkui muutaman kilometrin päähän Kaarinan retkimelojien laiturille.

Viimeiset viisi kilometriä muistutti elävästi viimevuotista reissua samaisen penkkimallin takia. Toinen jalkani puutui ja kankku tuntui siltä että joku olisi lyönyt taltan suoraan hermoon. Päätin olla pitämättä loppumatkalla maataukoja mutta pidin kuitenkin pienen tauon rikkoutuneella laiturin kannattimella kajakissa seisten, kädet tutisten tukea pitäen. Tuo vastaisi varmaankin kuntopallolla seisomista puolapuista tukea pitäen.

Viimeinen kilometri meni kilpasoutajien perässä viilettäessä ja kaikenkaikkiaan tästä pätkästä jäi hyvä mieli. Kajakki on nyt sen verran tuttu että sillä uskaltaa pidemmälle, pienin varauksin penkin kanssa. 20 km pätkistä luulisi takamuksen vielä selviytyvän.

Toisen jalan puutuminen loppui seuraavan päivän illalla ja tilalle tuli pohkeen kramppailu kaikesta siitä työstä jonka se joutui koko jalan edestä tekemään.

Aikaa koko hommaan meni hieman yli neljä tuntia, mikä tuntuu käsittämättömän hitaalta. Nähtävästi alun sivutuuli ja lopun penkin kiroaminen näkyy matkanopeudessa :)

Kuusiston kierto - ti 24.7. - 31 km

Jalkatuki tuli!

Nelon uusi säädettävä jalkatuki hiilikuitupullbarilla

Piinaavan pitkän odotuksen jälkeen täyskokoinen jalkatuki saapui. Paketissa oli myös voimakkaan hajuista valkoista paikkausmateriaalia gelcoatin kunnostamiseen.

Odotus kannatti, koska tavallisen levyn sijaan sain Nelon uuden säädettävän jalkatuen. Tuki on paljon vanhaa täyskokoista jalkatukea jämäkämpi ja siin tuntuu olevan säätöä vähän joka suuntaan.



Kajakin luonne muuttui aika paljon pullbarin myötä. Siitä saa helposti tukea aallokossa ja voimantuotto on helpompaa lisääntyneen vakauden myötä. Suosittelen lämpimästi pullbarin lisäämistä kuntokajakkiin.

Nelon Perusjalkatuki, tämä oli
Sea Vanquishissa vakiona

Nelon vanha täyskokoinen jalkatuki,
tällainen oli Viperissä

to 28.6. - 8 km

J-veto ja housujen vaihto

Kiikkerää kajakkia meloessa olen huomannut J:n-vedon olevan erityisen hyvä sopivina annoksina. Perusmelonnassa lapa jää veteen hetkeksi ikäänkuin peräsimeksi jolloin vedestä saa pienen tuen pidempään vauhdin hiipumatta.

Jouduin vaihtamaan kuivahousuista neopreenishortseihin kun aukon kapea reuna alkoi hankaamaan housujen läpi lantion kohdalta. Neopreenishortsit liukuu penkillä paremmin ja antaa paljon kaivattua pehmustetta pidemmille lenkeille. Shortsien kanssa reidet ottaa aavistuksen kiinni kajakin kylkiin mutta niissä melonta on kuitenkin paljon vapaamman tuntuista.

Sea Vanquishilla melonta alkaa olla nautinnollista. Kiihtyvyys ja liuku on todella hyvä ja alkaapa siitä tuntua aavistus tukeakin aallokossa.

Olen huomannut kaikkein keljuimmaksi tilanteen jossa suht tyynellä moottoriveneen varsinaista aaltoa edeltävä matala ja pitkä maininki tulee sivusta. Pystyliike on niin pientä ettei sitä aluksi huomaa ja keho pyrkii pitämään kajakkia pystysuorassa kaltevan pinnan suhteen, jolloin itse asiassa yritänkin tiedostamatta kaataa kajakkia.

Tähän olen ollut vasta pienessä aallokossa, tuo kuitenkin tuntuu pärjäävän siinä missä Viperikin. Erona sukeltamisen puute ja pehmeämpi aaltojen vastaanotto.

ma 4.6. - 10 km

ti 5.6 - 12 km

Pikkupäivitys

Kulhon kierto su 20.5. - 13 km

ti 29.5. - 9 km

Totuttelua

Vähiin jäänyt melominen kaikenmaailman verukkeiden varjolla :)

Viimeiset kolme lenkkiä olen pääsääntöisesti saanut melottua täysillä alkuhutiloinnin jälkeen. Pitäisi varmaankin päästä oikein kunnon myräkkään parin apumelojan kanssa niin kajakkiin tottuisi nopeammin.

ti 1.5. - 13 km

su 6.5. - 5 km

su 13.5. - 10 km

All ahead flank!

Tänä viikonloppuna pääsin melomaan jo kehon rajoilla, lenkkiä pitkäsalmella kuitenkin vielä.

Kajakki kulkee ällistyttävällä vauhdilla kunhan sen saa ensin menemään suoraan :) Lauantain ja sunnuntain kohtuu tyynillä melonnoilla oli alussa hankaluuksia etuoikealta tulevan tuulen kanssa, kahden vedon jälkeen piti aina kääntää melaperäsimellä kajakki oikeaan suuntaan eikä peräsimestä juuri apua ollut. Jostain syystä hetken kuluttua tämä ongelma poistui eikä tuulen kovetessakaan tullut enää takaisin.

Olisiko pohjimmainen syy epäsuhta melontatyyli, ehkä painotan toista puolta enemmän. Korjaantunee kuitenkin melomalla lisää.

la 28.4 - 15 km

su 29.4 - 8 km

Haiseva salmi

Oli ihanaa päästä melomaan vähästä aikaa. Pitkäsalmi oli tyyni ja haiseva, melonnan jälkeen kajakin reunoilla oli voimakkaat ruskeat rannut. Onneksi vesi juoksee taas ja kajakki tulikin pestyä ensimmäistä kertaa. Sea Vanquish makaa pukeilla kyljellään ja sen saa kuivattua kolmella pitkittäisellä vedolla kokonaan.

Sain Welhonpesästä kajakin mukaan KajakSportin pyöreän luukun, jonka kiinnitysohjeet sain vajalla tänään. Laipio on ilmeisesti muovia, johon saisi poralla tehtyä aloitusreijät rautasahaa varten. Vajalla on pistomallinen saha jolla aukko sitten sahataan ja hiotaan lopuksi karkealla hiomapaperilla. Luukun reunus kiinnitetään Sika Primerilla ja mahdollisesti ruuveilla/popniiteillä.

ti 24.4. - 10 km

Keinuva laituri

2. pääsiäispäivänä oli puuskaista etelätuulta siinä määrin että pitkäsalmi oli vaahtopäillä ja laituri keinui koko mitaltaan sivusuunnassa – oiva tilaisuus aallokkoon ja tuuleen totuttelemiseen.

Kiersin muutaman lenkin ja jäin sitten laiturin viereen maukkaimpaan ristiaaltoon muljahtelemaan kajakin kanssa.

Täyskokoinen jalkatuki ja hiilikuituinen footstrap jäi tulematta kajakin kanssa ja niiden pitäisi saapua lähipäivinä postissa – näiden kanssa kajakkiin saanee vielä paremman tuntuman, mutta sillä välin peruskokoonpanokin tuo riittävän turvallisuuden tunteen.

Aivan pahimmissa puuskissa piti vielä laskea mela ja odotella hetki. Muutaman kymmenen kilometrin päästä uskoisin olevani sinut kajakin kanssa ja melovani luontevasti siinä missä Viperilläkin.

ma 9.4 - 5 km

Kirkkoherra

Pitkäsalmella oli pienenpientä aallonpoikasta ja hento tuuli. Suuntasin vajalta etelään katsomaan keskellä salmea jään reunalla vierekkäin laiskasti seisovia lokkeja. Päästyäni lähemmäs edessä näkyi ilokseni leveä vapaa väylä jonka ohitettuani aukesi avovesi.

Melon korkeimmalla penkin asennolla, jotta mahdun paremmin kajakkiin – tämä ja kajakkiin tottumattomuus vaikuttaa melatuntuman hakemiseen joka sitten näkyy haukkaavana ja pärskivänä lapatyöskentelynä.

Muutaman kilometrin jälkeen huomasin käyväni läpi työjuttuja päässä, yleensä tämä muun kuin melontatekniikan tai ympäröivän aallokon mietintä tulee vastaan siinä vaiheessa kun olen mukavuusalueella kajakin kanssa.

Sea Vanquish on hämmentävä yhdistelmä tuttavallisuutta ja lahjomattomuutta.

su 8.4. - 10 km

Jääkukkia peilipinnalla

Keskiviikon iltalenkkinä oli tarkoitus vetää kolme parin kilometrin pätkää, mutta pakkanen päätti toisin. Ensimmäisen lenkin paluumatkalla peilityynelle vedenpinnalle alkoi muodostumaan parin-kolmenkymmenen sentin kokoisia jääkukkia, jotka valtasivat suuren osan pitkäsalmesta. Toisen lenkin alussa alkoi kajakin keulasta kuulua sellaista rouskuntaa ettei enää iljennyt jatkaa – vedenpinta oli nopeasti jäätynyt umpeen.

ke 4.4. - 3 km

Kauden aloitus

Mikä ääliömäinen hymy levisikään naamalleni kun saavuin melontakeskukselle – jään raja oli noin sata metriä etelään laiturista.

Pikapikaa fleecet, kuivahousut, takki, neopreenihanskat, pipo ja melontaliivit päälle ja kajakkia hakemaan. Sea Vanquishia kantaa helposti yhdellä kädellä, toisessa mela ja juomapussi.

Kajakkiin istuminen on helppoa ja se tuntuu tukevalta kunhan on aivan pystysuorassa. Pasi kommentoi pohjaa väärinpäin olevan kananmunan muotoiseksi ja sellainen se onkin. V -ja U-pohjan välimuoto istuu vedessä kohtuullisen syvällä penkin kohdalla mikä selittänee alkuvakauden. Pohjan vedenpinnan yläpuolinen osa on lähes pystysuora, joten ainakin pläkällä loppuvakautta saa etsiä mikroskoopilla. Saa nähdä miten kajakki herää henkiin aallokossa – kuvittelisin että tuolla pohjan muodolla saa aika hyvän tuen aalloista tarvittaessa. Päistä kajakki on vain hieman pinnan alla ja spurtissa keula nousee reippaasti vedestä ylös. En ole vielä kovin paljon panostanut penkin ja jalkatuen siirtämiseen, joten tuokin varmaan korjaantuu sopivien asetusten myötä.

Meloin muutaman kerran laiturin ympäri ja suuntasin sitten kilometrin päässä oleville lateraalimerkeille. Ensimmäinen kierros sujui kohtuullisen mukavasti. Tuntuu että tuolla on paljon kevyempi meloa kuin esim. Marathon Swiftillä.

Toisella kierroksella huomasin kajakin muuttavan suuntaa melanvedon yhteydessä. Ensin ajattelin sen johtuvan melan vedosta mutta huomasinkin syyksi pohjan muodon. Kajakkia on ehkä vähän liiankin helppoa ohjata kallistamalla. Pienen totuttelun jälkeen kallistamalla kajakin sai kääntymään paremmin kuin peräsimellä.

Lenkin jälkeen kannen päällä oli kolmen millin paksuinen kirkas jääkerros.

Nyt pitäisi saada helppoja kilometrejä alle niin voisi siirtyä vähän reippaammille reiteille.

Kauden aloitus - ti 3.4 - 4 km

Nelo Sea Vanquish III WWR

Tiiviisti paketissa. Pitkälapainen pohjaperäsin oli ohjaamossa irrallaan
jotta se säilyisi helpommin ehjänä. Peräsimen kiinnitys oli helppoa.

Tavallinen retkikajakin aukkopeite sopii hyvin paikalleen.

Aukko on pieni kuntokajakkiin verrattuna.
Kuvasta käy ilmi aukon yläviisto sijoittelu.

Kajakki tykkää olla kyljellään pohjan voimakkaan soikeuden
ja pitkittäisen banaanimuodon takia.

Iso pohjaperäsin on vahvasti takaviistossa.

Edessä kuivatilan seinänä toimii n. 5 cm paksu solumuovi
joka on tiivistetty kuivatilan puolelta massalla.

Näkymä taka-aukosta. Kaksi kirkasta kohtaa on
kansiköysien kiinnityspisteiden syvennykset.

Kajakki Suomessa

Valkoinen Sea Vanquish köllöttelee nyt Welhonpesässä. Viikon 13 alkupuolella ilmeisesti kotiutumassa Turkuun. Osa seuran melojista on jo aloitellut avomerikautta hieman etelämpänä mutta eiköhän parin viikon päästä ole Pitkäsalmenkin jäät lähteneet. Isäni soitteli että oli aloittanut kauden Nauvossa eilen. Peijakas.

Kajakin takakansi on ilmeisesti niin kapea ja pyöreä muodoltaan ettei siihen saanut kumiluukkua laitettua. Etukannen oikealla puolella on samanlainen muovinen tarkistusluukku kuin Viperissäkin oli, 1,5l pullo menee siis juuri ja juuri sisään.

Takaluukku on toteutettu samankokoisena tarkistusluukkuna. Kansi on jätetty paljaaksi ja luukku löytyykin penkin takana olevasta välilaipiosta. Takatilaa pakatessa pitänee laittaa iso kuivasäkki ensin luukusta sisään ja täyttää se sitten sopivassa järjestyksessä tarvike kerrallaan ja lopuksi sujauttaa korkki kuivapussin kahvan läpi ennen luukun sulkemista. Näin pussi pysyy korkissa olevalla pidikenarulla paikallaan eikä karkaa käden ulottumattomiin.

Aukoton takakansi jäykistänee kajakkia jonkin verran.

Hain autovarastosta kellarin hajuiset neopreenirannekkeet, kansivalon ja muuta tarpeellista sälää kauden aloitukseen. Kaikki välineet pitäisi käydä ensi viikon aikana läpi, pestä, tehdä tiiveyskokeet ja tarvittaessa paikata.

Sea Vanquishin peräsin ulottuu sen verran alas että kajakin säilytyspaikkaan pitää modata retkipatjasta muutaman kerroksen korottava pehmuste ettei alakerran kajakki jää siihen aukosta kiinni.

Tässä välissä on taas tullut käytyä uimahallimelonnassa ja olinpa muutaman kerran melontaergometrillä ja kuntosalillakin.